Force vs Miami Fury

Otteluun oli melkoisen mielenkiintoiset lähtökohdat, sillä sosiaalisessa mediassa Miamin Furyn pelaajien oltiin nähty olevan innostuneita pelaamaan Forcea vastaan ja laittamaan joukkueelle hanttiin alusta loppuun saakka. Asenne ainakin oli siis kunnossa.

Pelin alussa Forcen puolustuksessa oli ongelmia frontien ja vastuiden jakautumisessa, mutta toiselle puoliajalle ne saatiin toimimaan paremmin. Siitä huolimatta Miamin hyökkäys saatiin pysäytettyä jatkuvalla syötöllä melko nopeastikin. Etenkin heittohyökkäys ei tuhottiin kokonaissaldolle -1. Juoksemalla Miamin nopea RB sai hyökkäyksen avustuksella edettyä toisinaan uusille yrityksille. Forcen puolustus päästi yhden touchdownin, kun Miami sai juosta 48 yrd mittaisen siivun maalialueelle asti.

Hyökkäyksessä nähtiin kentällä kaksi kuukautta sivulla ollut Sami Grisafe eli meidän ykköspelinrakentaja. Hyökkäys eteni monipuolisesti heittämällä ja juoksemalla Miamin puolustusta rikki. Kentällä nähtiin toisinaan myös toinen Forcen pelinrakentaja, Kerri Olivar. Molemmat onnistuivat heittämällä maalinteossa (Sami 3 ja Kerri 1). Entiseen tapaan Forcen vahva hyökkäyksen linja saatteli running backeja maalialueelle asti.

Kahdesti myös jouduttiin punttaamaan Miamin onnistuneen puolustuksen ansioista. Tätä päävalmentaja Konecki ei mielellään tee, sillä kahdessa edellisessä pelissä ei olla taidettu puntata laisinkaan.

Virallinen otteluraportti: http://www.chicagoforcefootball.com/gamedayrecap.asp?ID=134

Kuvat: http://www.prestontewell.com/Chicago-Force/Quarterfinal,-Miami/1/

Update: Final Four

Pelit meni aikalailla niin, kuten ennustinkin. Tulokset:

Seattle Majestic - San Diego Surge 20-36

Kansas City Titans - Austin Outlaws 41-0

Chicago Force - Miami Fury 66-8

Boston Militia - DC Divas 72-56

Tämä tarkoittaa sitä, että Force matkustaa Bostoniin konferenssifinaaliin. Valmistautuminen alkaa tänään maanantaina treeneissä, tosin valmentajat ovat varmasti katselleet Boston-nauhaa koko sunnuntain. Itselleni suurin yllätys menneellä kierroksella on pisteiden määrä Bostonissa. Ensinnäkin, puolustuksemme ei voi mitenkään antaa noin paljon pisteitä Militiaa vastaan. Toisaalta myös heidän puolustuksesta on löytynyt melkoisia aukkoja DC:n hyökkäykselle. Yleensä 56:lla pisteellä voittaa ottelun, joten mitään puolustusten riemujuhlaa ei siellä ole nähty. Oma matsi päättyi Chicagossa odotetuin numeroin. Peli ei missään nimessä ollut Forcen parasta osaamista, joten parannusta odotellaan. Tarkempaa peliraporttia Paulalta ehkäpä myöhemmin... 

Kahdeksan parasta jäljellä

Tosipelit ovat käynnistyneet ja vain kahdeksan joukkuetta on jäljellä. Tulevana lauantaina käydään kamppailut paikoista konferenssifinaaleihin. Jo aikaisemmin ollaan kirjoiteltu siitä, että play off -kaavio on jokseenkin monimutkainen. Sarjan sijoitukset (ja näinollen pleijareiden kotietu) määräytyvät matemaattisen kaavan (Massey Ratings) mukaan, joka päivittyy viikottain. Alla on lueteltu otteluparit amatööribetsaajan analyysien kanssa:

American Conference:

San Diego Surge (9-0) @ Seattle Majestic (8-1)

Toistaiseksi voittamaton San Diego matkaa mysteerisen Massey Ratingin perusteella Seattleen. Surge on läntisen konferenssin finaalijoukkue vuosilta 2011 sekä 2012 (jolloin Surge voitti Championship Gamessa Forcen katkerasti 40-36). Mutu-veikkauksella San Diego menee tästä parista jatkoon ja aina sarjan finaaliin saakka, vaikkakin pelimatka verottanee parasta terää. Seattlelle toki tsempit, koska Jyväskylän Otteliina Viinikainen edusti viime vuonna Majesticsia.

Austin Outlaws (8-1) @ Kansas city Titans (9-0)

Tästä parista ei allekirjoittaneella ole mitään tietoa. Massey Ratingin, recordin ja hienompien nettisivujen takia veikataan voittajaksi Kansas Cityä.


National Conference:

DC Divas (5-3) @ Boston Militia (8-0) 

Kierroksen ehdoton helmi! Joukkueet ovat vääntäneet tällä kaudella numeroiden valossa kaksi todella tasaista matsia. Kyseessä on jonkin sortin rivarly, joten tämän pelin seuraisin mikäli Forcen (ja Hollannin!) peli ei olisi samaan aikaan. Ottelun tulos on myös meille merkityksellinen (mikäli oma osuus hoituu Chicagossa) konferenssifinaalin kotiedun suhteen. Jos Militia voittaa, pelataan konferenssifinaali Bostonissa, jos taas Divas voittaa, matkaavat he Chicagoon. DC on ehdottomasti kova joukkue, vaikka sarakkeessa on kolme tappiota (2xMilitia + Force). Toivomme siis DC:n voittoa, mutta molemmat joukkueet nähneenä uskon Bostonin vievän tämän niukasti.

Miami Fury (7-2) @ Chicago Force (7-1)

Kimurantti Play off -kaavio lohkojakoineen aiheutti sen, että itäisessä konferenssissa Massey Rating 1. ja 3. (Boston ja DC) pelaavat vastakkain. Force (Ratingilla 2) saa vastaansa Miamin, joka on ennakkokaavailuissa hieman heikompi joukkue. Joukkueet eivät ole kohdanneet aikaisemmin, mutta juorujen mukaan Miamissa on kova uho ja voitontahto päällä. Furysta löytyy muutama vaikeasti taklattava pelaaja, mutta mm. QB Grisafen paluun myötä uskallan veikata kotijoukkueelle koripallolukemia vierasjoukkueen salibandylukemaa vastaan.

Matsi pelataan Suomesta katsottuna lauantain ja sunnuntain välisenä yönä klo 1.00. Blogisteista pelikentällä on tulessa Paula "Finnish Sensation" Lehtinen. Ottelusta lähetetään audiostream, johon toinen suomalainen on laitettu antamaan kommentteja. Asiantuntevaa selostusta ja rallienglantia pääset kuuntelemaan sopivasti sen jälkeen, kun Hollanti on voittanut Costa Rican jalkapallon MM-kisojen puolivälierässä. Lähetyksen lisäksi ottelutapahtumia voi seurata Facebookissa ja Twitterissä.

Ensimmäinen play off-matsi Force vs Mayhem

Läntisen konferenssin play off- kaavio

Itäisen konferenssin play off- kaavio

Konferenssit ovat aiheuttaneet vuodesta toiseen paljon keskustelua, sillä itäisessä konferenssissa väitetään olevan kolme joukkuetta, jotka ovat kovempia kuin yksikään läntisen konferenssin joukkue. Tämä tarkoittaisi siis sitä, että idässä kolmesta kovimmasta (Chicago, Boston, Washington DC) putoaa kaksi ennen varsinaista finaalia.







Meillä oli ensimmäinen play off- kierros huilia, koska päästiin suoraan jatkoon voittosuhteella 7-1. Muutamat joukkueet vielä karsivat keskenään, ketkä pääsisivät taisteleen pudotuspelipaikoista. Meidän ensimmäiseksi vastukseksi tiensä selvitti West Michigan Mayhem, jota vastaan pelattiin runkosarjassa eka kotipeli. Voitettiin ne viimeksi 30-0.

Sami Grisafe ja National Anthem. © Jeff Moore

Peli ei olis voinu paljoa paremmin alkaa. Kick off potkaistiin pitkälle ja pysäytettiin syvälle Mayhemin päätyyn. Puolustus pysäytti tehokkaasti Mayhemin ensimmäisen hyökkäyksen ja Forcen hyökkäys pääsi kentälle. Force juoksi ensimmäisestä downista 80yrd touch downin. Ehdittiin vielä pelaamaan toinen puolustuksen drive, kun ukkonen alkoi jylistä ja salamat iskeä. Täällä on 20 min sääntö: Kun salama näkyy, odotetaan 20 min ennen kentälle menoa. Ja salamoitahan näkyi. Yhteensä noin 2 tunnin ajan. Tämä aika odotettiin pienessä epävarmuudessa, päästäänkö ollenkaan enää pelaamaan.

Vettä tuli ja paljon kahden tunnin tauon ajan.

Quarterit täällä kestää 15 min ja pelikello näytti, että ensimmäistä neljännestä oli jäljellä yli 10 minuttia. Eli käytännössä päästiin pelaamaan noin 5 minuttia ennen ukkosmyrskyä.

Hyökkäys todella toimi loistavasti. Sami Grisafe oli jo varusteet päällä sivurajalla, mutta kakkos-QB, Kerri Olivar, hoiti pelinrakentajan tonttia niin vahvasti, että Sami sai vielä huilata tämän pelin. Forcen hyökkäys eteni sekä juoksemalla että heittämällä ihan jokaisen hyökkääjän voimin. Hienoa nähdä onnistumisia niin laajalla rintamalla.

Hyökkäys eteni juoksemalla ja heittämällä. © Jeff Moore

Myös puolustus toimi tällä kertaa loistavasti. Viime pelistä Mayhemia vastaan muistan epäselvyyksiä vastuissa ym. totuttelua uusiin pelaajiin ja pelipaikkoihin. Nyt asiat oltiin saatu paikoilleen ja se näkyi myös kentällä. Puolustus pysäytti jokaisella Mayhemin hyökkäyksen jo kolmen yrityksen jälkeen ja pakotti vastustajan punttaamaan pallon pois. Vastustajan hyökkäys sai edettyä yhteensä -1 jaardia. Etenemistä tuli jonkin verran, mutta miinuksille taklatut downit vetivät tilastot ikävään suuntaan.

Puolustus oli melkoisen murskaava. © Jeff Moore

Peli päättyi lopulta lähes viiden tunnin jälkeen ensimmäisestä vihellyksestä 66-0 Forcelle. Keskittymiskyky oli itsellä ehkä eniten loppu ikinä.

Seuraavaksi pelataan konferenssin semifinaali 5.7. Miami Furya vastaan täällä Chicagossa.

Virallinen otteluraportti: http://www.chicagoforcefootball.com/gamedayrecap.asp?ID=133

Penkkiurheilua

Chicago on huikea urheilukaupunki. Toki suuri osa sarjoista pelataan talvella, mutta urheilupöljälle riittää seurattavaa kesäaikaankin.

Matkan tarkoituksena oli urheilla itsekin, mutta pettymyksenä Forcen pelit ovat menneet penkkiurheiluksi. Ensimmäistä kertaa ikinä joudun seuraamaan pelejä sivurajalta ja voisin väittää, että tunteet on voimakkaampia kuin silloin, kun pelitapahtumiin osallistuu itse. Kaksi edellistä peliä ovat olleet kaikkea muuta kuin jännitysnäytelmiä, mutta tapahtumia riittää silti. Ensimmäinen play off -peli keskeytyi ukkosen takia noin 15 minuutin jälkeen. Lähes kaksituntinen odottelu sisälsi pizzansyöntiä ja jännittäviä puheluja, koska Suomi-vieraiden lento peruttiin ja he saapuivat vielä seuraamaan pelin loppuun. 66-0 päättyneestä ottelusta tarkempaa raporttia myöhemmin Paulalta, mutta sanomattakin on selvää että Forcella on aika mukava boogie päällä. Tätä penkkiurheilua on jäljellä (toivottavasti) kolme peliä, joista viimeisenä mestaruusottelu Chicagossa.

Myrskyn jälkeen

Lehtinen tarkkailee

Play off -pelin MVP:t QB Ollivar ja LB LEHTINEN!!

Columbus-pelin puoliajalla

Parhailla paikoilla

Fanijoukot

Yksi maailman kovimmista naisurheilusarjoista on WNBA, jossa pelaa myös Chicagon oma joukkue Sky. Luonnollisesti hullut suomalaiset eivät välittäneet lähes kahden tunnin bussimatkasta All State -areenalle. Odotukset olivat kovat, mutta yleisömäärä oli hienoinen pettymys. Wikipedian mukaan lähes 20 000 katsojaa vetävä halli näyttää toki helposti puolityhjältä, ja yleisömäärää on vaikea arvioida.  Ottelutapahtumaan oli kuitenkin panostettu mm. aikalisä- ja puoliaikaohjelmilla. Sky:lle ottelu oli vaikea, ohiheittoja tuli valtavasti ja kotijoukkue pääsi peliin mukaan liian myöhään.

All State Arena, jossa pelataan mm. AHL -otteluita

Jenkkien kansallisurheiluun, eli baseballiin olen tutustunut jo usean matsin ajan. Chicagosta löytyy kaksi perinteistä baseball -jengiä, eli White Sox ja Cubs. Ensimmäinen kosketus lajiin oli Sox-NY Yankees Cellular Fieldillä yhdessä muutaman joukkuekaverin kanssa. Reilu kolmetuntinen meni sääntöjä opetellessa ja tunnelmaa haistellessa. Peli huipentui Soxien home runiin ja ilotulitukseen!

Home Run

Näkymä yläkatsomoista

Modernimman Cellular Fieldin jälkeen oli aika vierailla 1914 rakennetulla Wrigley Fieldillä. Tai no, ensimmäinen vierailu oli Rooftopseille, eli seurasimme matsia läheisten talojen katolta "All you can eat and drink" -diilillä. Kokemus oli kovin erilainen - sympaattisella Wrigleyllä on mm. tulostaulu, jonka numerot vaihdetaan käsin ja hittibiisien sijasta pelikatkoilla raikuu urkuversiot. Iso kokemus on myös "seventh Inning Strech", kun koko stadion laulaa jonkun julkkiksen johdolla "Take me Out to the Ball Game". Tätä Stingin vetoa pääsin todistamaan maanantaina:

Hyppäsin heti ensimmäisen kokemuksen jälkeen Cubsien bandwagoniin, vaikka menestystä ei ole vieläkään odotettavissa. Baseballia on kaupungissa helppo seurata. Pelejä on 162 (!) kaudessa, eli joukkueen viikkoon ei montaa lepopäivää mahdu. Esimerkiksi Wrigleyllä voi seurata neljä päivää peräkkäin samaa joukkuetta, jonka jälkeen Cubs todennäköisesti lähtee vieraskiertueelle. Ei voi kuin ihmetellä, miten porukkaa riittää stadioneille lähes joka ilta! Omasta mielestä baseball on ehkä vähän tylsää (ilmeisesti tulostaulun hoitajallekin, kts. video), mutta jostain syystä viihdyn etenkin Wrigleyn lehtereillä.

The tulostaulu

100-vuotias Wrigley, vähän aikaa nähneenä

Porukkaa riittää - näkymää alakatsomosta

Näkymää yläkatsomosta, kuvassa myös Rooftops

Heinä-elokuun vaihteessa Chicago Bears aloittaa yleisöille avoimet training campit. Ne on jo merkattu kalenteriin, pakkohan sitä on nähdä miten maailman parhaat jenkkifutarit treenaavat. Toistaiseksi jefuhuumaa on koettu vain stadionkierroksilla. Road Tripin aikana poikkesimme Big Housella, eli Michiganin yliopiston stadionilla, joka vetää yli 100 000 katsojaa. Samalla reissulla nähtiin toinen iso, yli 80 000:n katsojan yliopistostadion, kun pysähdyimme Notre Damen kampuksella. Yliopistofutis on ehdottomasti "must see" -listalla tämän urheilupöljän mielissä, viimeistään näiden pikaisten kurkistusten jälkeen. Suomessa on varmasti vaikea tajuta millaisessa asemassa yliopistofutis täällä on.

Big House porttien takaa

Notre Damen stadikka...

..ja harjoituskenttä.

NFL-stadioneita on tällä reissulla bongailtu ainakin DC:ssä, Pittsburghissa ja Clevelandissa. Luonnollisesti Chicagon omalla Soldier Fieldilä oli pakko käydä opastetulla kierroksella. Stadionin huikea opas kertoi historiaa etenkin Bearsin näkövinkkelistä. Kierros sisälsi vierailun nurmelle (johon ei tietenkään saanut astua), vierasjoukkueen pukuhuoneeseen ja aitioon.

Kentän laidalta

Pukkarissa suokkarijengin paita! 

Aitiosta

Nyt penkkiurheilua jatketaan World Cupin merkeissä. Aikamoinen yllätys oli, kun USA:n pelipäivänä kaupungissa vilisi tähtilippuja ja muuta fanitusta. Matsin aikana sporttibaarit olivat täynnä, ja USA Soccerin järjestämään yleisötapahtumaan Grant Parkiin saapui ilmeisesti lähes 40 000 ihmistä. Urheilukansaa!

Hitoksee väkeä ja se screenikin jossain puiden takana.

Force vs Comets Jassen silmin

Viime lauantaina pääsin vihdoin katsomaan Chicago Forcen peliä livenä. Olen nähnyt USA:n naisten maajoukkueen pelaavan ja olen ollut myös häviämässä heille, mutta nyt oli ensimmäistä kertaa mahdollisuus nähdä amerikkalaisen seurajoukkueen peli. 

Täytyy myöntää, että pelin alkaessa tunsin erityistä ylpeyttä nähdessäni omat valmennettavani kentänlaidalla maailman korkeimman sarjatason ottelussa, hallitsevan mestarin paidoissa. Mun tytöt! Forcea vastaan asettui Columbus Comets, joka oli ennakkoarviolta näistä kahdesta heikompi joukkue. Comets on kuitenkin sarjan rankingissä top10:ssä, joten huonosta joukkueesta ei ole kyse. 

Etukäteen jo tiesin, ettei maailman paras pelinrakentaja, Forcen Sami Grisafe pysty loukkaantumisen vuoksi vielä pelaamaan. Hänet olisin todella halunnut nähdä! Forcella on ollut pelinrakentajien suhteen huonoa onnea alkukaudesta ja ennen peliä oli epävarmaa, onko myöskään joukkueen kakkospelinrakentaja pelikunnossa. Odotettavissa oli siis, ettemme tulisi näkemään USA:n maajoukkueen tasoista heittopeliä.

Force aloitti selkeällä juoksumuodostelmalla, jossa oli kolme keskushyökkääjää eikä uloimpia laitahyökkääjiä ollenkaan. Tästä muodostelmasta he pelasivat käytännössä samaa peliä vuorotellen molemmille puolille ja vyöryivät Cometsin yli. Ei ollut epäselvää, kumpi hallitsee aloituslinjaa. Ylivoima oli murskaavaa, mutta hyökkäyspeli ei yksinkertaisuudessaan ehkä katsojia viihdyttävää. 

Puolustuksessa Force päästi alkuun vastustajan etenemään lähinnä heittopelillä mutta myös useilla Forcen rangaistuksilla. Näiden seurauksena Comets eteni kohti maalia jo pelin alussa. Lopulta Force pysäytti heidät jaardin päähän maalista. Läheltä omaa maalia oli kuitenkin vaikea lähteä hyökkäämään ja heti ensimmäisellä yrityksellä Cometsin puolustaja taklasi Forcen hyökkääjän omalle maalialueelle, mistä seurauksena oma maali ja kaksi pistettä vastustajalle. Ensimmäisellä puoliajalla Comets pääsi toistamiseen kentän läpi ja aina maaliin asti. Tämän jälkeen joukkue eteni vaihtelevasti lähinnä heittopeleillä muttei kuitenkaan onnistunut enää tekemään pisteitä.

Toisella puoliajalla Force vaihtoi pelinrakentajaa ja samalla hyökkäysmuodostelmaa. Käyttöön otettiin neljän laitahyökkääjän muoto ja palloa alettiin heittää enemmän. Heittopelit eivät aina tuottaneet tulosta, mutta avasivat mahdollisuuden juosta yllätyksenä puolustukselle. Forcen hyökkäysvuorot olivatkin loppupelistä vauhdikkaampia monipuolisemman pelivalikoiman ansiosta.

Peli päättyi Forcen 72-8 voittoon. Tuloksesta voisi päätellä pelin olleen vain yhden joukkueen näytös. Peli oli lopussakin mielekästä seurattavaa seuraavista syistä:

- Pelaajat pelasivat loppuun asti ja peli oli vauhdikasta. Kumpikin joukkue jakoi sellaisia iskuja, joita Suomessa näemme vain muutamia kaudessa.
- Valtavasta piste-erosta huolimatta häviävä joukkue pystyi liikuttamaan palloa. Etenkin heittopeli teki vaikutuksen. Suomessa harva pelinrakentaja heittää palloa yhtä hyvin kuin Cometsin QB. Tämä on mielestäni yksi merkittävimmistä eroista Suomen SM-sarjaan verrattuna.
- Katsojat odottivat innolla Cometsin puntteja, jotta pääsivät näkemään Paulan "hieman" uhkarohkeita palautuksia. Niistä onkin sitten puhuttu viikko sekä valmentajien että joukkuekavereiden toimesta. :)

Yhteenvetona voisin sanoa, että täällä on kaikkea enemmän: pelaajia, joukkueita, vauhtia, kokoa, kovuutta ja vihellykseen asti pelaamista. Pelaajien koolla ei kuitenkaan selitä kaikkea, koska täällä pelaa aloituksessa useita suomalaisten pelaajien kokoisia. Parhaimpienkin amerikkalaisten seurajoukkueiden peli on kuitenkin kaukana USA:n maajoukkueen tasosta. Täällä joukkueita on niin paljon, että 45 huippupelaajan valitseminen samaan joukkueeseen saa aikaan joukkueen, joka on hurjan kaukana muiden maiden maajoukkueista. Seurajoukkueisiin suomalaisilla on asiaa jatkossakin, ei täällä(kään) joukkueissa täyttä ole. Suosittelen!

Virallinen otteluraportti: http://www.chicagoforcefootball.com/gamedayrecap.asp?ID=131

Kuvat: http://www.prestontewell.com/Chicago-Force/Vs-Columbus/1/

Jasse

Kohdattiin Boston Pittsburghissa

Matka Pittsburghiin alkoi perjantaiaamuna klo 10. Bussissa kevyet 10 tuntia on aina yhtä mukavat. Tällä kertaa matka sujui kuitenkin kivuttomammin kuin esim. Suomessa, koska onhan jenkkimaisemien katseleminen aika uutta verrattuna nelos- tai kolmostiehen. Etenkin lähempänä Pittsburghia maisemat oli mielettömän hienot. Paljon vehreitä mäkiä ja korkeuseroja sekä ihania jokia ja siltoja. Peli pelataan neutraalilla alueella Pittsburghissa, vaikka se on Boston Militian kotiottelu. Pittsburgh on molempien joukkueiden kotikaupunkien puolivälissä, ja koska me jouduttiin jo kerran lentämään Washingtoniin, meitä ei lennätetä enää Bostoniin. Siksi peli on tuotu neutraalille alueelle.

Maisemaa Pittsburhista.

Illalla saavuttiin kukkulan laelle hotellille. Lähikauppa näkyi laakson toisella puolella ja se oli IKEA. Hassua. Meille tarjottiin ruoat pihviravintolassa joukkueen sponsorin toimesta. Eli yksittäinen ihminen, joka sponsoroi myös meidän kodin, tarjosi pihvi-illalliset koko joukkueelle ja staffille. Olen järkyttynyt, koska meitä oli siellä varmaan 40-50.

Aamulla meillä oli palaveri, jossa käytiin personellit läpi spessuihin sekä varsinaisiin kentällisiin hyökkäykseen ja puolustukseen. Meillä on normaalien spessujen lisäks myös hands- team eli onside-potkujen peittojoukkue. Toi hands team oli melkoinen kielikatastrofi taas. Valmentaja sanoi mulle treeneissä: "Go to your own POT." Sit mä mietiskelin itekseni, että johan kun tän tason joukkueessa termit viittaa pilven polttoon. Kysyin sitä sit mun omassa POT:ssa olevalta pelikaverilta, et:"Are we really in some kind of weed team?" No, ei ihan oltu. Valkku oli sanonut POD, mikä tarkottaa sellasta pientä joukkoa. No, se selittää sit vähän. Mut kyllä se aina hilpeyttä herättää, ku harjotellaan hands teamia :)

Varsinaiset kentälliset käytiin poikkeuksellisesti hotellissa (yleensä vasta kentällä). Puolustukseen laitettiin kaks eri kokoonpanoa sisään, toisessa sain olla strong safety ja toisessa free. Hyökkäyksessä laitettiin sisään ainakin kolme eri muodostelmaa, joissa personelleja hieman muutettiin tarkoituksiin sopiviksi.

Ennen peliä Chicagosta saapuneet fanit nauttivat viimeisistä lämmönrippeistä sivukatsomossa.

Pelikeli näytti sateiselta, mutta sade onneksi lakkasi juuri ennen alkulämpöjä ja pelaajat saivatkin riisua ylimääräsiä paitoja kamojen alta. Me voitettiin coin toss ja päätettiin potkasta ja puolustaa. Eka drive päättyikin meidän kannalta hyvin, sillä puolustus pysäytti Bostonin hyökkäyksen nopeasti. Peli ei kuitenkaan jatkunut kovin mukavasti meidän kannalta. Hyökkäykseen oli lennätetty uusi pelinrakentaja Detroitista (hän oli lopettanut 7 vuotta sitten olkapäävamman vuoksi). No, jokainen voi kuvitella kuinka hankalaa on astua mestaruusjoukkueen pelinrakentajapaikalle kaksien treenien valmistautumisella. Etenkin kun vastassa on sarjan kolmesta kovimmasta joukkueesta se yksi ehdokas. Meidän varsinainen pelinrakentaja huilaa vielä muutaman viikon ja häntä tuurasi viisi eri pelinrakentajaa (osa aivan kylmiltään). Hyökkäyksellä oli aluksi vaikeaa löytää ajoituksia ja kohteita. Jaardeja alkoi syntyä toisella puoliajalla, mutta ikävä kyllä ei tarpeeksi.

Puolustusta on vaikea analysoida, kun itse siellä heiluin, mutta me pelattiin ajoittain vahvasti, ajoittain taas Boston onnistui kovalla kädellä. Ikävä kyllä meille tuli paljon mentaalivirheitä, mikä päästi Bostonin hyökkäyksen etenemään. Ja tällasta joukkuetta vastaan voi olla varma, että jokainen virhe käytetään hyväksi, koska taitavat pelaajat näkevät ne nopeasti. Bostonin hyökkäys juoksi ja heitti vahvasti. Täällä heittopuolustus on aivan kamalan vaikeeta verrattuna siihen, mihin on tottunut. Pallot tulee niin nopeella luvulla niin tiukkoihin paikkoihin, että ei voi muuta ku ihastella. Puolustajan paikalla ihasteluun ei tosin ole aikaa. Vastaanottajat hakevat palloja aggressiivisesti, joten pelkkä läsnäolo pallon tippumispisteessä ei riitä. Siitä se tappelu vasta alkaakin.

Juoksupelit on myös melkoista vääntöä. Blokkaajat on isoja ja melko nopeita. Pallonkantajat on vahvoja ja nopeita. Ja osaavat lukea pääosin reikänsä just sinne, missä valoa näkyy reiän jälkeenkin.

Puolustus seuraa hyökkäyksen toimintaa.

Lisää puolustajia.

Peli päättyi Bostonin voittoon 35-18. Boston on skoorannu pisteitä aikasempinakin vuosina saman verran, mutta Forcen hyökkäys on tehnyt enemmän kuin nyt. Me kohdataan Boston play off-peleissä ja sekä puolustuksen että hyökkäyksen on skarpattava, jotta homma hoidetaan kotiin. En epäile hetkeäkään, etteikö jatkossa niin kävisi.

Tässä vielä pelirapotti: http://www.chicagoforcefootball.com/gamedayrecap.asp?ID=129

Valmistautumista huippujoukkueen kohtaamiseen

Forcella on jäljellä vielä kaksi runkosarjaottelua ennen kesäkuussa alkavia pudotuspelejä. Perjantain-aamuna startataan noin kahdeksan tunnin bussimatkalle yhteen kauden tärkeimmistä otteluista. Vastaan asettuu konferenssin toinen voittamaton joukkue, eli Boston Militia. 

Boston on aloittanut kauden vahvasti voittamalla mm. DC Divasin tiukasti 36-32. Tässä vaiheessa kautta taistellaan pudotuspelien kotiedusta. Puhtaalla pelillä Forcen olisi siis mahdollista pelata kaikki loput ottelut Chicagossa. Koko play off -kuvan voi tulkita tästä (onnea matkaan): 

Ottelu tullaan pelaamaan "puolueettomalla maaperällä" Pittsburgissa. Matsista on luvassa live stream, joten ei muuta kuin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä klo 1.00 osoitteeseen: http://new.livestream.com/boston-militia/militiavsforce (tai facebook -tapahtuman kautta)

Indyn jäljeen oli Forcen vuoro viettää bye-viikkoa, eli viiden perättäisen ottelun jälkeen oli vihdoin huiliviilonloppu. Tällä ajalla joukkue on keskittynyt tulevaan matsiin ja parannellut pieniä kolhuja. Valitettavasti itse olen joutunut seurailemaan treenejä sivurajalta, sillä Indianapoliksessa tapahtunut polvivamma osottautui sen verran pahaksi, ettei pelikentille ole asiaa. Loukkaantumiset ovat osa urheilijan elämää, omalle kohdalle se sattui nyt melkein ikävimpään mahdolliseen aikaan. Nyt opiskellaan lajia toisella tapaa, ja onneksi on paljon koettavaa myös kentän ulkopuolella. 

Hyökkäyksessä muutamien avainpelaajien loukkaantumiset ovat saaneet joukkueenjohdon punomaan uusia juonia. Pari jo eläköitynyttä pelaajaa on saatu takaisin remmiin, ja Bostonia vastaan on luvassa muutakin yllätyksellistä. Näistä ei vielä sen enempään jos vaikka Bostonissa joku kopioi tämän google translateen... ;) 

Treenit ovat olleet kestoltaan 2,5-3h päivästä riippuen. Alkulämmittelyjen jälkeen on pieni osuus henkilökohtaisia taitoja, viimeaikoina lähinnä taklausta ja blokin poistoja. Alla pätkä, jossa Paula taklaa "shadow mania": 

Iso osa treenistä on teamia, eli hyökkäys vs puolustus kokonaisuudessaan. Tämä huomattiin erona Suomeen jo helmikuussa. Peliä edeltävänä torstaina käydään läpi myös spessut. Torstaisin viimeinen tunti käytetään videoiden katseluun. Viime viikolle koutsit olivat poimineet klippejä edellisestä matsista, ja näin pelin alla valmistauduttiin tulevaan vastukseen. 

Treenikelit on vaihdelleet aika hurjasti. Viimeviikolla pipo ei olisi ollut yhtään liiottelua, kun taas parin päivän päästä nautiskeltiin helteestä. Seuraava treeni alkoikin parkkipaikalla autossa istuen ja salamoita ihmetellen. Äkillisen ukkosmyrsky takia treenit päästiin aloittamaan tunnin myöhässä.

Vähän viileämmät treenit...

+30 ja varjo kelpasi kyytiä odotellessa

Tässä vielä Forcen video parista edellisestä pelistä:

Force vs Indy Crash

3 tunnin bussimatka Indianaan alkoi noin 11 aikaan aamupäivällä. Joukkuebussi oli ihan samanlainen kuin täällä kotisuomessa. Myös matkanteossa oli jotain tuttua; osa nukkui, osa katseli elokuvaa, osa vaan jutteli naapureiden kanssa. Itelle matka on tietenkin vähän tavanomaisuudesta poikkeava, koska maisemat on uudet. Kolme tuntia meni melko nopeasti tuulimyllypeltoja katsellessa.

Kenttä oli yhtä loistava, kun aikaisemmatkin. Täällä pelikentät on verrattavissa meidän Finnair-stadioniin, eli katsomo(t) on katettuja, turffi on hyvässä kunnossa ja muutenkin kenttäolosuhteet on loistavat.

Brandy rullailee ennen peliä lihaksia auki.

Annan tyylinäyte käsin tehdystä lihashuollosta.

Näiden tyttöjen lihakset ei kaipaa erillistä lämmittelyä :) 

Force pelasi Indya vastaan huhtikuussa ennen kun me saavuttiin paikalle. Silloin peli päättyi 48-6 Forcen voitoksi. Nyt tilanne oli kuitenkin hieman erilainen, kun kokoonpanoja ollaan muutettu pelinrakentaja Samin seuratessa vielä toistaiseksi peliä sivurajalta.

Bussissa katsottiin edellistä Indy-peliä videolta ja joukkue näytti olevan vahva juoksujoukkue. Tilanne ei ollut muuttunut. Juoksulla tultiin aluksi keskeltä ja reunoilta. Pelasin itse strong safetya ensimmäisen puoliajan TE:n päällä ja sain keskittyä enemmän juoksuun, koska TE jäi useimmiten blokkaamaan. Indy yritti rikkoa Forcen puolustusta vahvoilla blokeilla ja juoksijoilla, mutta melko löyhäksi yritys jäi, koska Forcen puolustus on aika kiukkuinen. Tokalla puoliajalla kierrätettiin pelaajia ja mä pelasin puolet heikon puolen rushaavaa endia ja toisen puolen sam-lb:a. Välillä tuntui, että iskuja tulee edestä ja takaa ja keuhkot sai juosta puhki nopean ja taitavan pelinrakentajan perässä.

Force puolustaa. Mun taklausasento on aivan kamala. Kellunkin tarkotusperistä vaikea ottaa selvää :D Photo: Don Arnett

Meidän hyökkäystä oli ilo seurata. Hyökkäyskokoonpano oli toista kertaa esittämässä taitojaan ja parannus edelliseen peliin oli jättimäinen. Itse pääsin muutaman downin kokeilemaan, miltä fly sweep täällä tuntuu. Forcen hyökkäys eteni sekä juoksemalla vahvasti loppuun pidettyjen blokkien takaa että heittäen varmaotteisen kakkospelinrakentajan johdolla.  Heittopeli toimi kiitettävästi kun ainakin kolme eri receiveriä vastaanotti palloja varmoin käsin.

Tuntu, että tää end naulas mut kaameella iskulla etuviistosta. Todellisuus näyttää taas ihan toiselta. Photo: Don Arnett

Ainakin jalat on sykronoitu. Photo: Don Arnett

Myös spessut onnistui mukavasti. Meidän potkut lensi pitkälle ja niitä palautettiin melko vähän, jolloin Indyn hyökkäys joutui lähtemään melko syvältä omalta puolustusalueelta. Meidän omat kick offin palautukset puolestaan saatiin rynnittyä loistavien blokkien saattelemana paremmille kenttäasemille, jolloin oman hyökkäyksen ei tarvinnut koko kenttää edetä saadakseen TD:n.

Photo: Don Arnett

Nää taklaa aika usein suoraan palloon. Photo: Don Arnett

Tarkempi otteluraportti: http://www.chicagoforcefootball.com/gamedayrecap.asp?ID=128

Peli päättyi lopulta Forcelle 36-6 ja joukkue säilyy voittamattomana viiden pelin jälkeen.

Kuusisto ja Konecki

I'll write this in English so Konecki doesn't have to put this in translator. Sorry for grammar or spelling mistakes beforehand.

It's pretty obvious that coaches have something in common especially when coaching same sport. But these two coaches are pretty much more alike than coaches usually. Teemu Kuusisto and John Konecki. They both do this with the big heart. Their football IQ is beyond limits and I appreciate that. But they also act alike.

Both of them are eager to communicate with the referees during the game. It happens 5-25 times during the game depending how the referees are handling their job. Usually it starts with frustration on something they notice but the poor referee doesn't. First they express themselves pretty strongly from the sideline. Then they gather themselves and negotiate firmly but with normal voice. If the referee hears them he/she is okay but if doesn't he/she is an idiot.

Konecki and Kuusisto trying to make their point clear.

Both coaches hate stupidity. They make themselves laud and clear when it occurs. The look on their faces is worth seeing. You can see the disrespectful look from their eyes, hands, legs and hips (the hands are on the hips). And usually the whole body sents  a message that:"How can it be possible to think something like that or do it that way you just did?"

On the other hand you can also mix the rage with tremendous joy. Usually it happens when someone succeeds on the field how they planned it and beats the opponent to the grass. They can hide the joy as well as the disrespect ;).

After succeeded game they are happy and have energy to smile and talk about football for hours. For days if somebody is listening. They both also enjoy watching sports. I bet from the point of  view how players, coaches and referees could perform better.

With all football respect!!!

Force vs West Michigan Mayhem

Meidän ensimmäiseen kotiotteluun vastustajaksi asettui ennakolta Divasia heikompi vastus West Michigan Mayhem. Vierailijat olivat kuitenkin aloittaneet kautensa hyvin voittaen molemmat ottelunsa. Jännitystä toi myös se fakta, että pelinrakentajamme Grisafe joutui seuraamaan tämän ottelun sivurajalta.

Game Day starttasi kuten mikä tahansa arkipäivä - pitkä aamupala, vähän ulkoilua ja ajantappoa tv-sarjojen avustuksella. Samalla kauhistelin pelisäätä, auringonpaisteessa lämpötila oli siedettävä (alle 10c), mutta klo 19 kick offin aikaan tulisi olemaan todella kylmä. Kyllähän suomalaiset ovat kylmyyteen tottuneita, paitsi jos tekee sen virheen että luottaa lähtiessä lämpimämpiin keleihin, ja jättää kaikki cold gearit kotimaahan. 

Klo 16 saavuimme stadionille Chicagon pohjoispuolelle Evanstoniin. Ennen walk throughta oli aikaa tutustua pelialustaan, valmistella varusteita, fiilistellä tulevaa peliä ja ottaa vähän omaa lämmittelyä. Samalla ehdin tehdä pientä arviota vastustajasta. Mayhem näytti melko pieneltä joukkueelta luukuunottamatta muutamaa todella isokoista linjamiestä. Lyhyiden joukkuelämppien jälkeen oli vuorossa kansallislaulu, josta lähes suoriltaan kick offiin, johon meidät molemmat oli laitettu.

Vähän ennen kick offia

Lets go

Ekalla draivilla nämä pienikokoiset näyttivät kuitenkin meille, että kovuutta löytyy. Pelin alkuun West Michican turvautui lukuisin juoksupeleihin etenkin keskustasta. Muutamilla heitoilla he pyrkivät avaamaan tietä juoksuille, mutta puolustuksemme pakotti heidät useasti punttaamaan kolmen yrityksen jälkeen. Force hyökkäys yski pahasti ensimmäisellä puoliskolla. Vastustajan LB:t olivat joukkueen parhaimmistoa, ja tällä hetkellä juoksupainotteisella hyökkäyksellämme oli vaikeuksia edetä. Myös fumblet lopettivat hyökkäysvuoron turhan usein lyhyeen. Ensimmäinen puolisko olikin pitkälti puolustusten dominointia, onneksi viimeisellä neljännekselle meidän hyökkäys onnistui vihdoin maalinteossa, kun normaalisti strong safetya pelaava Okrey puhkaisi kentän pitkällä juoksullaan.

Puolustuksen dominointia - fumble. Kuvissa myös Paula.

Toisella puoliajalla myös hyökkäys piristyi vähän. Rookie-RB Casey raivasi jaardeja ja onnistui kuljettamaan pallon maaliin muutaman kerran. Coach K heitti kentälle järeämpää kalustoa, ja juoksuhyökkäys jyräsi eteenpäin aivan kun Sellun wedget GS:ssä viime vuonna. Puolustus onnistui pitämään nollan, vaikka Mayhemin lisääntynyt heittopeli onnistui silloin tällöin, syynä yleisemmin kommunikaatio-ongelmat tai tuomarin älyttömät vihellykset. ;) Lopulta taululla oli lukemat 30-0, ja päälimmäisenä fiiliksenä se, että parannettavaa on paljon. Ja se, ettei ikinä ole ollut noin kylmä. 

Hyökkäys draivaa

Meille molemmille tarjottiin peliaikaa todella paljon. Spessuissa mukana sekä kick offissa että palautuksessa, Paula myös puntterina. Puolustuksessa allekirjoittanut pelasi outside linebackeria sekä vahvalla että heikolla (rushaavampi olb), ja Paula pääasiassa safetya, mutta myös rushaavaa olb:tä (tai endiä, miten sen nyt ajattelee). 

Pelin jälkeen kohti paikallista ravintolaa, jossa wingsejä yhdessä joukkueen ja fanien kanssa. Yleisömäärää verotti varmasti järjetön kylmyys, ilmeisesti viltit ja toppatakit eivät olleet riittävä lämmike.. Seuraava kotimatsi on vasta kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna, toivotaan että Suomesta tulevat vieraamme saavat nauttia vähän paremmasta penkkiurheilukelistä. 

Seuraavana vuorossa on vieraspelimatka Indianapolikseen, jossa meitä odottaa Indy Crash. Joukkueet ovat kohdanneet kerran tällä kaudella, ja matsi päättyi Forcen voittoon 48-6. Tiedossa on, että Indy on aggressiivinen joukkue jolta odotetaan kovia otteita ja trash talkia. Jännityksellä odotan mitä meidän päänmenoksi keksitään. Treeneissä olen pelannut sekä outside että inside linebackeria ja jopa myös endiä. Paulan puolustuksen paikoiksi on hahmottumassa free safety ja rushaava outside lb. Paula on vieraillut myös hyökkäyksessä, joten toivotaan että pelidebyytti tulisi myös sille puolella palloa…

Forcen otteluraportti. 

Kaikki kuvat: Preston Tewell. Lisää täällä.