Force vs West Michigan Mayhem

Meidän ensimmäiseen kotiotteluun vastustajaksi asettui ennakolta Divasia heikompi vastus West Michigan Mayhem. Vierailijat olivat kuitenkin aloittaneet kautensa hyvin voittaen molemmat ottelunsa. Jännitystä toi myös se fakta, että pelinrakentajamme Grisafe joutui seuraamaan tämän ottelun sivurajalta.

Game Day starttasi kuten mikä tahansa arkipäivä - pitkä aamupala, vähän ulkoilua ja ajantappoa tv-sarjojen avustuksella. Samalla kauhistelin pelisäätä, auringonpaisteessa lämpötila oli siedettävä (alle 10c), mutta klo 19 kick offin aikaan tulisi olemaan todella kylmä. Kyllähän suomalaiset ovat kylmyyteen tottuneita, paitsi jos tekee sen virheen että luottaa lähtiessä lämpimämpiin keleihin, ja jättää kaikki cold gearit kotimaahan. 

Klo 16 saavuimme stadionille Chicagon pohjoispuolelle Evanstoniin. Ennen walk throughta oli aikaa tutustua pelialustaan, valmistella varusteita, fiilistellä tulevaa peliä ja ottaa vähän omaa lämmittelyä. Samalla ehdin tehdä pientä arviota vastustajasta. Mayhem näytti melko pieneltä joukkueelta luukuunottamatta muutamaa todella isokoista linjamiestä. Lyhyiden joukkuelämppien jälkeen oli vuorossa kansallislaulu, josta lähes suoriltaan kick offiin, johon meidät molemmat oli laitettu.

Vähän ennen kick offia

Lets go

Ekalla draivilla nämä pienikokoiset näyttivät kuitenkin meille, että kovuutta löytyy. Pelin alkuun West Michican turvautui lukuisin juoksupeleihin etenkin keskustasta. Muutamilla heitoilla he pyrkivät avaamaan tietä juoksuille, mutta puolustuksemme pakotti heidät useasti punttaamaan kolmen yrityksen jälkeen. Force hyökkäys yski pahasti ensimmäisellä puoliskolla. Vastustajan LB:t olivat joukkueen parhaimmistoa, ja tällä hetkellä juoksupainotteisella hyökkäyksellämme oli vaikeuksia edetä. Myös fumblet lopettivat hyökkäysvuoron turhan usein lyhyeen. Ensimmäinen puolisko olikin pitkälti puolustusten dominointia, onneksi viimeisellä neljännekselle meidän hyökkäys onnistui vihdoin maalinteossa, kun normaalisti strong safetya pelaava Okrey puhkaisi kentän pitkällä juoksullaan.

Puolustuksen dominointia - fumble. Kuvissa myös Paula.

Toisella puoliajalla myös hyökkäys piristyi vähän. Rookie-RB Casey raivasi jaardeja ja onnistui kuljettamaan pallon maaliin muutaman kerran. Coach K heitti kentälle järeämpää kalustoa, ja juoksuhyökkäys jyräsi eteenpäin aivan kun Sellun wedget GS:ssä viime vuonna. Puolustus onnistui pitämään nollan, vaikka Mayhemin lisääntynyt heittopeli onnistui silloin tällöin, syynä yleisemmin kommunikaatio-ongelmat tai tuomarin älyttömät vihellykset. ;) Lopulta taululla oli lukemat 30-0, ja päälimmäisenä fiiliksenä se, että parannettavaa on paljon. Ja se, ettei ikinä ole ollut noin kylmä. 

Hyökkäys draivaa

Meille molemmille tarjottiin peliaikaa todella paljon. Spessuissa mukana sekä kick offissa että palautuksessa, Paula myös puntterina. Puolustuksessa allekirjoittanut pelasi outside linebackeria sekä vahvalla että heikolla (rushaavampi olb), ja Paula pääasiassa safetya, mutta myös rushaavaa olb:tä (tai endiä, miten sen nyt ajattelee). 

Pelin jälkeen kohti paikallista ravintolaa, jossa wingsejä yhdessä joukkueen ja fanien kanssa. Yleisömäärää verotti varmasti järjetön kylmyys, ilmeisesti viltit ja toppatakit eivät olleet riittävä lämmike.. Seuraava kotimatsi on vasta kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna, toivotaan että Suomesta tulevat vieraamme saavat nauttia vähän paremmasta penkkiurheilukelistä. 

Seuraavana vuorossa on vieraspelimatka Indianapolikseen, jossa meitä odottaa Indy Crash. Joukkueet ovat kohdanneet kerran tällä kaudella, ja matsi päättyi Forcen voittoon 48-6. Tiedossa on, että Indy on aggressiivinen joukkue jolta odotetaan kovia otteita ja trash talkia. Jännityksellä odotan mitä meidän päänmenoksi keksitään. Treeneissä olen pelannut sekä outside että inside linebackeria ja jopa myös endiä. Paulan puolustuksen paikoiksi on hahmottumassa free safety ja rushaava outside lb. Paula on vieraillut myös hyökkäyksessä, joten toivotaan että pelidebyytti tulisi myös sille puolella palloa…

Forcen otteluraportti. 

Kaikki kuvat: Preston Tewell. Lisää täällä.

Koti Roger's Parkissa

Meidän koti on aika magee. Tai siis niin magee kun kalustamaton voi olla. Asunnossa on 3h + keittiö ja se sijaitsee Roger's Parkissa, Chicagon pohjoisosassa. Koko on arviolta noin 70m². Tän kokosten asunotojen hinnat tällä alueella pyörii noin 1200-2000$. Joukkueen suurin ja pitkäikäisin sponsori, Dave, omistaa asuntojen vuokrausfirman ja luovutti meille tän pilkkahintaan. Forcen pelaajat on kantanu meille tänne valmiiks sängyt, perusastiat, lampun ja siivousvälineitä ja -aineita. Pikkuhiljaa ihmiset ovat tuoneet meille lakanoita, peittoja, popcorn-koneen, kahvinkeittimen, paahtimen, pöydän, tuoleja yms. Täällä on kaameen kokoset jääkaappi ja mikro sekä jokakokin unelma, jättikokonen kaasuliesi uuneineen.

Sängynpäädyistä sai kivasti vaatetelineet.

Me ollaan raahattu lähimmästä alkomaholikaupasta pahvilaatikoita ja tehty niistä kenkäteline ja mä rakensin itelleni vaatekaapin. Lisäks tietenkin yöpöydät. Sängynpäädyille löytyi virka vaatetelineinä. Suunnitteilla on myös jonkinlainen installaatio omaan huoneeseen, ehkä kukkateline tms.


Me asutaan tiilitalon ylimmässä eli neljännessä kerroksessa. Ulos pääsee joko varsinaisesta ulko-ovesta rapun kautta tai keittiön ovesta parvekkeelle ja siitä lähteville ulkoilmaportaille. Tupaantuliaiset on suunnitteilla, mutta muutamat tavarat täytyy vielä kerätä ennen varsinaisia juhlia.

Pahvilaatikkovaatekaappi (aika pitkä yhdyssana muuten).

Turismia Washingtonissa ja paluu Chicagoon

Pelin jälkeen pienen aikaerorasituksen avustuksella uni tuli melkolailla nopeasti. Sunnuntaina oli ohjelmassa turistiretki Washingtoniin. Kolme autollista suuntasi kohti keskustaa, ensimmäisenä etappina brunssi. Noin kahden tunnin ruokailu piti sisällään reilun buffetpöydän sekä aika huikean Draq Queen shown. Tässä vinkkiä myös Helsingin laajentuneeseen brunssitarjontaan! :D Eipä oo tullut naurettua hetkeen niin paljoa…

Samalla kun etsittiin parkkipaikkaa, ehdittin tsekkailla DC:n nähtävyyksiä. Pikainen vierailu Holocaust Museumiin, josta matka jatkuin ympäri Lincoln Parkia. Puistossa oli useita tärkeitä muistomerkkejä, en nyt ihan muista mitä kaikkea tuli valokuvattua… Usean tunnin käppäily aurinkoisessa ja mahtipontisessa pääkaupungissa päättyi Valkoiselle talolle. Takapihalla ei näkynyt tuttuja, ja muutenkin "talo" oli melkoisen vaatimaton kaikkiin muihin rakennuksiin verrattuna. Washington oli kuitenkin kaupunki meikäläisen makuun, etenkin nopealla vilkaisulla turistikohteiden ulkopuolelle.

Täällä Elina Kero, Washington

Yhdentoista hengen seurueemme ahtautui kiertokävelyn jälkeen autoihin, ja poikkesi vielä pizzalle ennen hotellille paluuta. Kiitos ihan järjettömän hauskasta päivästä Anna, Melissa, Taylor, Brandy, Tami, Darcy, Brandi, Kim, Tara ja Sami. Oli mahtavaa tutustua tähän jengiin, yhtä hulluja ollaan kaikki... Toivottavasti laitatte tämän blogitekstin google translateen… ;)

Jälleen kerran uni tuli silmänräpäyksessä puolilta öin, onneksi. Seuraavana aamuna alkoikin lähtövalmistelut - jos laukut olivat täynnä Washingtoniin saapuessa, olivat ne nyt jopa "täydempiä". Kypärä ja ensimmäisen päivän ostokset (kiitos lentoyhtiön) saatiin kuitenkin sullottua mukaan. Shuttlella lentokentälle, ja Southwestin siivillä kohti Chicagoa. Wifi-riippuvaiselle oli aika mukavaa kun sekä nousun että laskun aikana pystyi surffailemaan ihan rauhassa… Southwest rules!

Chicagoon saavuttiin ajoissa, ja Forcen omistaja Linda heitti meidät asunnolle. Wohooo mikä lukaali! Asunto ansaitsee ihan oman postauksen myöhemmin… Ensimmäisenä tekona haettiin lähiputiikista vähän siivouskamoja ja ruvettiin pintojen pesuun, tästä palkkioksi pienet päivätorkut ennen illan treenejä. Kolmen tunnin treenisession jälkeen yllättäen veto poissa, mutta olipahan huikeeta nukkua eka yö ihan omassa sängyssä!

Photos by: Darcy, Kim, Paula, Elina

Ekassa matsissa Washingtonissa

Lähdettiin pääsiäisperjantaina kohti Washingtonia, jossa kohdattais seuravana päivänä yks sarjan kolmesta kovimmasta joukkueesta (puheiden mukaan). Washington Divas, Boston Militia ja Chicago Force tulevat päävalmentajan mukaan olemaan ne tasaisimmat kamppailijat. Ikävä kyllä, kaikki me ollaan täällä itärannikolla samassa konferenssissa eli joku kovista tulee tippumaan mitalipeleistä.

Saavuttiin Wasingtoniin Köpiksen kautta. Yllätys, matkatavarat jäi Köpikseen. No, onneks oli pääosin kaikki kamat käsimatkatavaroissa. Mä jouduin ostaan pelikengät, hammassuojat ja hanskat hotellin viereisestä urheiluliikkeestä.

Pelibussi oli huikein ikinä; keltanen koulubussi.

Itse peli olikin mielenkiintoinen. Vastustajat oli isoja ja vahvoja ja pelitempo oli melko nopea. Mun eka kontakti peliin oli suht nopeasti pelin ekan maalin jälkeen potkaistu kick off. Se meni yli kentästä, joten varsinaisesti ei suurempaa actionia ollut. Peliä ehti kulua noin kaksi draivia kun päästiin kentälle. Kellu pelas LB ja mä safetya. Kentän takimmaisena pelaajana näki hyvin pelinopeuden ja se oli melko uutta. Yksilöiden juoksuvauhti oli kova ja leikkaukset melko teräviä. Kontaktikin oli melkoista, ehkä johtuen pelaajien suuremmasta koosta.

Vastustaja hyökkäs pitkälti samoilla peleillä, mitä oli nähty aiemminkin; option, dive (option feikillä), toss, boot, QB keep ja perusheittoa boxista ja rollista. Heittoja tuli todella vähän, enkä muista, että yksikään niistä olis onnistunut.

Sain pelata loput pelistä (kahta downia lukuunottamatta) ja melko kotosalta se alko tuntua, kun suuremmat jännitykset ym. ihmetykset hälveni. Safetyn paikalla olin noin 90 % ajasta, mutta kävin myös pari downia endina ja yhden samina. DC Divas pelas juoksupainotteisesti, joten pääosin roikuin rissun mukana syvemmällä, kun missä kovimmat kolhut tapahtu. Muutama taklaus onneks tuli koettua, jotta seuraavaks ei tarvitse enää miettiä, miltä se täällä mahtaa tuntua. Peli voitettiin 27-41 ja koostetta voi katsoa tästä https://www.youtube.com/watch?v=W-yVu5cnJZk.

Melkoisen kaunis pelikeli.

Peli tapahtumana vastas lähinnä meidän maaottelua. Pelin alussa esitettiin maammelaulu, jonka tulkinta oli muuten himppasen erikoinen (jopa paikallisten ilmeistä ja hihityksestä päätellen). Solisti venytti nuottia lähes yhtä paljon ku Saarijärven Paavo venytti penniä. Aloin jo pelkään rouvan hengityskapasiteetin puolesta. Yleisöä oli enemmän kun meidän sarjapeleissä ja jonkinlainen marching band rummutti koko pelin ajan. Väliajalla jonkin näkönen tanssiryhmäkin taisi esitellä taitojaan.

Pelin jälkeen koppiin kanettiin safkaa. Ilmeisesti joukkueen sponsoroimana tarjolla oli chicken wingsejä ja vastustajan tarjoamia bissejä.

http://chicagoforcefootball.com/gamedayrecap.asp?ID=126

Kausi käynnistyi

Kun me valmistauduttiin lippupallon toiseen turnaukseen Oulussa, aloitti Force kautensa Detroitissa. Sunnuntain ensimmäinen teko oli avata Facebook ja wow, 0-70 teurastuksella käynnistyi hallitsevan mestarin kesä. Pelit jatkuvat heti seuraavana viikonloppuna, kun Indy Crash matkustaa Chicagoon. Viime vuonna Force murskasi molemmat "paikallisvastustajat" yli 60 pisteellä. Detroitia vastaan voimasuhteet eivät olleet muuttuneet, saa nähdä mitä on tapahtunut Indianapolisissa... Pientä fiilistelyä:

Kolmannessa matsissa onkin jo vähän suomalaista forcea sivurajalla. Sitä odotellessa flägin SM-finaaliturnaus Helsingissä. Tavoitteena luonnollisesti mestaruus!