Viime lauantaina pääsin vihdoin katsomaan Chicago Forcen peliä livenä. Olen nähnyt USA:n naisten maajoukkueen pelaavan ja olen ollut myös häviämässä heille, mutta nyt oli ensimmäistä kertaa mahdollisuus nähdä amerikkalaisen seurajoukkueen peli.
Täytyy myöntää, että pelin alkaessa tunsin erityistä ylpeyttä nähdessäni omat valmennettavani kentänlaidalla maailman korkeimman sarjatason ottelussa, hallitsevan mestarin paidoissa. Mun tytöt! Forcea vastaan asettui Columbus Comets, joka oli ennakkoarviolta näistä kahdesta heikompi joukkue. Comets on kuitenkin sarjan rankingissä top10:ssä, joten huonosta joukkueesta ei ole kyse.
Etukäteen jo tiesin, ettei maailman paras pelinrakentaja, Forcen Sami Grisafe pysty loukkaantumisen vuoksi vielä pelaamaan. Hänet olisin todella halunnut nähdä! Forcella on ollut pelinrakentajien suhteen huonoa onnea alkukaudesta ja ennen peliä oli epävarmaa, onko myöskään joukkueen kakkospelinrakentaja pelikunnossa. Odotettavissa oli siis, ettemme tulisi näkemään USA:n maajoukkueen tasoista heittopeliä.
Force aloitti selkeällä juoksumuodostelmalla, jossa oli kolme keskushyökkääjää eikä uloimpia laitahyökkääjiä ollenkaan. Tästä muodostelmasta he pelasivat käytännössä samaa peliä vuorotellen molemmille puolille ja vyöryivät Cometsin yli. Ei ollut epäselvää, kumpi hallitsee aloituslinjaa. Ylivoima oli murskaavaa, mutta hyökkäyspeli ei yksinkertaisuudessaan ehkä katsojia viihdyttävää.
Puolustuksessa Force päästi alkuun vastustajan etenemään lähinnä heittopelillä mutta myös useilla Forcen rangaistuksilla. Näiden seurauksena Comets eteni kohti maalia jo pelin alussa. Lopulta Force pysäytti heidät jaardin päähän maalista. Läheltä omaa maalia oli kuitenkin vaikea lähteä hyökkäämään ja heti ensimmäisellä yrityksellä Cometsin puolustaja taklasi Forcen hyökkääjän omalle maalialueelle, mistä seurauksena oma maali ja kaksi pistettä vastustajalle. Ensimmäisellä puoliajalla Comets pääsi toistamiseen kentän läpi ja aina maaliin asti. Tämän jälkeen joukkue eteni vaihtelevasti lähinnä heittopeleillä muttei kuitenkaan onnistunut enää tekemään pisteitä.
Toisella puoliajalla Force vaihtoi pelinrakentajaa ja samalla hyökkäysmuodostelmaa. Käyttöön otettiin neljän laitahyökkääjän muoto ja palloa alettiin heittää enemmän. Heittopelit eivät aina tuottaneet tulosta, mutta avasivat mahdollisuuden juosta yllätyksenä puolustukselle. Forcen hyökkäysvuorot olivatkin loppupelistä vauhdikkaampia monipuolisemman pelivalikoiman ansiosta.
Peli päättyi Forcen 72-8 voittoon. Tuloksesta voisi päätellä pelin olleen vain yhden joukkueen näytös. Peli oli lopussakin mielekästä seurattavaa seuraavista syistä:
- Pelaajat pelasivat loppuun asti ja peli oli vauhdikasta. Kumpikin joukkue jakoi sellaisia iskuja, joita Suomessa näemme vain muutamia kaudessa.
- Valtavasta piste-erosta huolimatta häviävä joukkue pystyi liikuttamaan palloa. Etenkin heittopeli teki vaikutuksen. Suomessa harva pelinrakentaja heittää palloa yhtä hyvin kuin Cometsin QB. Tämä on mielestäni yksi merkittävimmistä eroista Suomen SM-sarjaan verrattuna.
- Katsojat odottivat innolla Cometsin puntteja, jotta pääsivät näkemään Paulan "hieman" uhkarohkeita palautuksia. Niistä onkin sitten puhuttu viikko sekä valmentajien että joukkuekavereiden toimesta. :)
Yhteenvetona voisin sanoa, että täällä on kaikkea enemmän: pelaajia, joukkueita, vauhtia, kokoa, kovuutta ja vihellykseen asti pelaamista. Pelaajien koolla ei kuitenkaan selitä kaikkea, koska täällä pelaa aloituksessa useita suomalaisten pelaajien kokoisia. Parhaimpienkin amerikkalaisten seurajoukkueiden peli on kuitenkin kaukana USA:n maajoukkueen tasosta. Täällä joukkueita on niin paljon, että 45 huippupelaajan valitseminen samaan joukkueeseen saa aikaan joukkueen, joka on hurjan kaukana muiden maiden maajoukkueista. Seurajoukkueisiin suomalaisilla on asiaa jatkossakin, ei täällä(kään) joukkueissa täyttä ole. Suosittelen!
Virallinen otteluraportti: http://www.chicagoforcefootball.com/gamedayrecap.asp?ID=131
Kuvat: http://www.prestontewell.com/Chicago-Force/Vs-Columbus/1/
Jasse
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti