Kohdattiin Boston Pittsburghissa

Matka Pittsburghiin alkoi perjantaiaamuna klo 10. Bussissa kevyet 10 tuntia on aina yhtä mukavat. Tällä kertaa matka sujui kuitenkin kivuttomammin kuin esim. Suomessa, koska onhan jenkkimaisemien katseleminen aika uutta verrattuna nelos- tai kolmostiehen. Etenkin lähempänä Pittsburghia maisemat oli mielettömän hienot. Paljon vehreitä mäkiä ja korkeuseroja sekä ihania jokia ja siltoja. Peli pelataan neutraalilla alueella Pittsburghissa, vaikka se on Boston Militian kotiottelu. Pittsburgh on molempien joukkueiden kotikaupunkien puolivälissä, ja koska me jouduttiin jo kerran lentämään Washingtoniin, meitä ei lennätetä enää Bostoniin. Siksi peli on tuotu neutraalille alueelle.

Maisemaa Pittsburhista.

Illalla saavuttiin kukkulan laelle hotellille. Lähikauppa näkyi laakson toisella puolella ja se oli IKEA. Hassua. Meille tarjottiin ruoat pihviravintolassa joukkueen sponsorin toimesta. Eli yksittäinen ihminen, joka sponsoroi myös meidän kodin, tarjosi pihvi-illalliset koko joukkueelle ja staffille. Olen järkyttynyt, koska meitä oli siellä varmaan 40-50.

Aamulla meillä oli palaveri, jossa käytiin personellit läpi spessuihin sekä varsinaisiin kentällisiin hyökkäykseen ja puolustukseen. Meillä on normaalien spessujen lisäks myös hands- team eli onside-potkujen peittojoukkue. Toi hands team oli melkoinen kielikatastrofi taas. Valmentaja sanoi mulle treeneissä: "Go to your own POT." Sit mä mietiskelin itekseni, että johan kun tän tason joukkueessa termit viittaa pilven polttoon. Kysyin sitä sit mun omassa POT:ssa olevalta pelikaverilta, et:"Are we really in some kind of weed team?" No, ei ihan oltu. Valkku oli sanonut POD, mikä tarkottaa sellasta pientä joukkoa. No, se selittää sit vähän. Mut kyllä se aina hilpeyttä herättää, ku harjotellaan hands teamia :)

Varsinaiset kentälliset käytiin poikkeuksellisesti hotellissa (yleensä vasta kentällä). Puolustukseen laitettiin kaks eri kokoonpanoa sisään, toisessa sain olla strong safety ja toisessa free. Hyökkäyksessä laitettiin sisään ainakin kolme eri muodostelmaa, joissa personelleja hieman muutettiin tarkoituksiin sopiviksi.

Ennen peliä Chicagosta saapuneet fanit nauttivat viimeisistä lämmönrippeistä sivukatsomossa.

Pelikeli näytti sateiselta, mutta sade onneksi lakkasi juuri ennen alkulämpöjä ja pelaajat saivatkin riisua ylimääräsiä paitoja kamojen alta. Me voitettiin coin toss ja päätettiin potkasta ja puolustaa. Eka drive päättyikin meidän kannalta hyvin, sillä puolustus pysäytti Bostonin hyökkäyksen nopeasti. Peli ei kuitenkaan jatkunut kovin mukavasti meidän kannalta. Hyökkäykseen oli lennätetty uusi pelinrakentaja Detroitista (hän oli lopettanut 7 vuotta sitten olkapäävamman vuoksi). No, jokainen voi kuvitella kuinka hankalaa on astua mestaruusjoukkueen pelinrakentajapaikalle kaksien treenien valmistautumisella. Etenkin kun vastassa on sarjan kolmesta kovimmasta joukkueesta se yksi ehdokas. Meidän varsinainen pelinrakentaja huilaa vielä muutaman viikon ja häntä tuurasi viisi eri pelinrakentajaa (osa aivan kylmiltään). Hyökkäyksellä oli aluksi vaikeaa löytää ajoituksia ja kohteita. Jaardeja alkoi syntyä toisella puoliajalla, mutta ikävä kyllä ei tarpeeksi.

Puolustusta on vaikea analysoida, kun itse siellä heiluin, mutta me pelattiin ajoittain vahvasti, ajoittain taas Boston onnistui kovalla kädellä. Ikävä kyllä meille tuli paljon mentaalivirheitä, mikä päästi Bostonin hyökkäyksen etenemään. Ja tällasta joukkuetta vastaan voi olla varma, että jokainen virhe käytetään hyväksi, koska taitavat pelaajat näkevät ne nopeasti. Bostonin hyökkäys juoksi ja heitti vahvasti. Täällä heittopuolustus on aivan kamalan vaikeeta verrattuna siihen, mihin on tottunut. Pallot tulee niin nopeella luvulla niin tiukkoihin paikkoihin, että ei voi muuta ku ihastella. Puolustajan paikalla ihasteluun ei tosin ole aikaa. Vastaanottajat hakevat palloja aggressiivisesti, joten pelkkä läsnäolo pallon tippumispisteessä ei riitä. Siitä se tappelu vasta alkaakin.

Juoksupelit on myös melkoista vääntöä. Blokkaajat on isoja ja melko nopeita. Pallonkantajat on vahvoja ja nopeita. Ja osaavat lukea pääosin reikänsä just sinne, missä valoa näkyy reiän jälkeenkin.

Puolustus seuraa hyökkäyksen toimintaa.

Lisää puolustajia.

Peli päättyi Bostonin voittoon 35-18. Boston on skoorannu pisteitä aikasempinakin vuosina saman verran, mutta Forcen hyökkäys on tehnyt enemmän kuin nyt. Me kohdataan Boston play off-peleissä ja sekä puolustuksen että hyökkäyksen on skarpattava, jotta homma hoidetaan kotiin. En epäile hetkeäkään, etteikö jatkossa niin kävisi.

Tässä vielä pelirapotti: http://www.chicagoforcefootball.com/gamedayrecap.asp?ID=129

Valmistautumista huippujoukkueen kohtaamiseen

Forcella on jäljellä vielä kaksi runkosarjaottelua ennen kesäkuussa alkavia pudotuspelejä. Perjantain-aamuna startataan noin kahdeksan tunnin bussimatkalle yhteen kauden tärkeimmistä otteluista. Vastaan asettuu konferenssin toinen voittamaton joukkue, eli Boston Militia. 

Boston on aloittanut kauden vahvasti voittamalla mm. DC Divasin tiukasti 36-32. Tässä vaiheessa kautta taistellaan pudotuspelien kotiedusta. Puhtaalla pelillä Forcen olisi siis mahdollista pelata kaikki loput ottelut Chicagossa. Koko play off -kuvan voi tulkita tästä (onnea matkaan): 

Ottelu tullaan pelaamaan "puolueettomalla maaperällä" Pittsburgissa. Matsista on luvassa live stream, joten ei muuta kuin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä klo 1.00 osoitteeseen: http://new.livestream.com/boston-militia/militiavsforce (tai facebook -tapahtuman kautta)

Indyn jäljeen oli Forcen vuoro viettää bye-viikkoa, eli viiden perättäisen ottelun jälkeen oli vihdoin huiliviilonloppu. Tällä ajalla joukkue on keskittynyt tulevaan matsiin ja parannellut pieniä kolhuja. Valitettavasti itse olen joutunut seurailemaan treenejä sivurajalta, sillä Indianapoliksessa tapahtunut polvivamma osottautui sen verran pahaksi, ettei pelikentille ole asiaa. Loukkaantumiset ovat osa urheilijan elämää, omalle kohdalle se sattui nyt melkein ikävimpään mahdolliseen aikaan. Nyt opiskellaan lajia toisella tapaa, ja onneksi on paljon koettavaa myös kentän ulkopuolella. 

Hyökkäyksessä muutamien avainpelaajien loukkaantumiset ovat saaneet joukkueenjohdon punomaan uusia juonia. Pari jo eläköitynyttä pelaajaa on saatu takaisin remmiin, ja Bostonia vastaan on luvassa muutakin yllätyksellistä. Näistä ei vielä sen enempään jos vaikka Bostonissa joku kopioi tämän google translateen... ;) 

Treenit ovat olleet kestoltaan 2,5-3h päivästä riippuen. Alkulämmittelyjen jälkeen on pieni osuus henkilökohtaisia taitoja, viimeaikoina lähinnä taklausta ja blokin poistoja. Alla pätkä, jossa Paula taklaa "shadow mania": 

Iso osa treenistä on teamia, eli hyökkäys vs puolustus kokonaisuudessaan. Tämä huomattiin erona Suomeen jo helmikuussa. Peliä edeltävänä torstaina käydään läpi myös spessut. Torstaisin viimeinen tunti käytetään videoiden katseluun. Viime viikolle koutsit olivat poimineet klippejä edellisestä matsista, ja näin pelin alla valmistauduttiin tulevaan vastukseen. 

Treenikelit on vaihdelleet aika hurjasti. Viimeviikolla pipo ei olisi ollut yhtään liiottelua, kun taas parin päivän päästä nautiskeltiin helteestä. Seuraava treeni alkoikin parkkipaikalla autossa istuen ja salamoita ihmetellen. Äkillisen ukkosmyrsky takia treenit päästiin aloittamaan tunnin myöhässä.

Vähän viileämmät treenit...

+30 ja varjo kelpasi kyytiä odotellessa

Tässä vielä Forcen video parista edellisestä pelistä:

Force vs Indy Crash

3 tunnin bussimatka Indianaan alkoi noin 11 aikaan aamupäivällä. Joukkuebussi oli ihan samanlainen kuin täällä kotisuomessa. Myös matkanteossa oli jotain tuttua; osa nukkui, osa katseli elokuvaa, osa vaan jutteli naapureiden kanssa. Itelle matka on tietenkin vähän tavanomaisuudesta poikkeava, koska maisemat on uudet. Kolme tuntia meni melko nopeasti tuulimyllypeltoja katsellessa.

Kenttä oli yhtä loistava, kun aikaisemmatkin. Täällä pelikentät on verrattavissa meidän Finnair-stadioniin, eli katsomo(t) on katettuja, turffi on hyvässä kunnossa ja muutenkin kenttäolosuhteet on loistavat.

Brandy rullailee ennen peliä lihaksia auki.

Annan tyylinäyte käsin tehdystä lihashuollosta.

Näiden tyttöjen lihakset ei kaipaa erillistä lämmittelyä :) 

Force pelasi Indya vastaan huhtikuussa ennen kun me saavuttiin paikalle. Silloin peli päättyi 48-6 Forcen voitoksi. Nyt tilanne oli kuitenkin hieman erilainen, kun kokoonpanoja ollaan muutettu pelinrakentaja Samin seuratessa vielä toistaiseksi peliä sivurajalta.

Bussissa katsottiin edellistä Indy-peliä videolta ja joukkue näytti olevan vahva juoksujoukkue. Tilanne ei ollut muuttunut. Juoksulla tultiin aluksi keskeltä ja reunoilta. Pelasin itse strong safetya ensimmäisen puoliajan TE:n päällä ja sain keskittyä enemmän juoksuun, koska TE jäi useimmiten blokkaamaan. Indy yritti rikkoa Forcen puolustusta vahvoilla blokeilla ja juoksijoilla, mutta melko löyhäksi yritys jäi, koska Forcen puolustus on aika kiukkuinen. Tokalla puoliajalla kierrätettiin pelaajia ja mä pelasin puolet heikon puolen rushaavaa endia ja toisen puolen sam-lb:a. Välillä tuntui, että iskuja tulee edestä ja takaa ja keuhkot sai juosta puhki nopean ja taitavan pelinrakentajan perässä.

Force puolustaa. Mun taklausasento on aivan kamala. Kellunkin tarkotusperistä vaikea ottaa selvää :D Photo: Don Arnett

Meidän hyökkäystä oli ilo seurata. Hyökkäyskokoonpano oli toista kertaa esittämässä taitojaan ja parannus edelliseen peliin oli jättimäinen. Itse pääsin muutaman downin kokeilemaan, miltä fly sweep täällä tuntuu. Forcen hyökkäys eteni sekä juoksemalla vahvasti loppuun pidettyjen blokkien takaa että heittäen varmaotteisen kakkospelinrakentajan johdolla.  Heittopeli toimi kiitettävästi kun ainakin kolme eri receiveriä vastaanotti palloja varmoin käsin.

Tuntu, että tää end naulas mut kaameella iskulla etuviistosta. Todellisuus näyttää taas ihan toiselta. Photo: Don Arnett

Ainakin jalat on sykronoitu. Photo: Don Arnett

Myös spessut onnistui mukavasti. Meidän potkut lensi pitkälle ja niitä palautettiin melko vähän, jolloin Indyn hyökkäys joutui lähtemään melko syvältä omalta puolustusalueelta. Meidän omat kick offin palautukset puolestaan saatiin rynnittyä loistavien blokkien saattelemana paremmille kenttäasemille, jolloin oman hyökkäyksen ei tarvinnut koko kenttää edetä saadakseen TD:n.

Photo: Don Arnett

Nää taklaa aika usein suoraan palloon. Photo: Don Arnett

Tarkempi otteluraportti: http://www.chicagoforcefootball.com/gamedayrecap.asp?ID=128

Peli päättyi lopulta Forcelle 36-6 ja joukkue säilyy voittamattomana viiden pelin jälkeen.

Kuusisto ja Konecki

I'll write this in English so Konecki doesn't have to put this in translator. Sorry for grammar or spelling mistakes beforehand.

It's pretty obvious that coaches have something in common especially when coaching same sport. But these two coaches are pretty much more alike than coaches usually. Teemu Kuusisto and John Konecki. They both do this with the big heart. Their football IQ is beyond limits and I appreciate that. But they also act alike.

Both of them are eager to communicate with the referees during the game. It happens 5-25 times during the game depending how the referees are handling their job. Usually it starts with frustration on something they notice but the poor referee doesn't. First they express themselves pretty strongly from the sideline. Then they gather themselves and negotiate firmly but with normal voice. If the referee hears them he/she is okay but if doesn't he/she is an idiot.

Konecki and Kuusisto trying to make their point clear.

Both coaches hate stupidity. They make themselves laud and clear when it occurs. The look on their faces is worth seeing. You can see the disrespectful look from their eyes, hands, legs and hips (the hands are on the hips). And usually the whole body sents  a message that:"How can it be possible to think something like that or do it that way you just did?"

On the other hand you can also mix the rage with tremendous joy. Usually it happens when someone succeeds on the field how they planned it and beats the opponent to the grass. They can hide the joy as well as the disrespect ;).

After succeeded game they are happy and have energy to smile and talk about football for hours. For days if somebody is listening. They both also enjoy watching sports. I bet from the point of  view how players, coaches and referees could perform better.

With all football respect!!!