Kesää odotellen

Viikko Chicagossa kului nopeasti, ja nyt alkaakin kesän ja kauden odottelu. WFA:ssa pelaa yhteensä 42 joukkuetta, jotka on jaettu kahteen konferenssiin. Force pelaa kahdeksan ottelun runkosarjan pääasiassa oman divisioonan joukkueita vastaan, joten matkustamista ei tule ihan mahdottomasti. Kausi käynnistyy jo huhtikuu alussa ja päättyy vasta elokuun alussa, joten me tullaan missaamaan muutama ensimmäisistä peleistä. Vierailu nimittäin tullaan ajoittamaan niin, että kotimatka alkaa vasta finaalin jälkeen, joka on Forcen ehdoton tavoite. Mestaruussormuksen tavoittelusta tekee entistä mielenkiintoisemman se, että finaaliviikonloppu järjestetään Chicagossa. Noin 4000 hengen stadionilla odotetaan olevan reilusti porukkaa, mikäli Force sinne tiensä raivaa. Joukkueessa on jonkin verran uusia pelaajia, mutta myös konkareita, joista osa on harrastanut lajia jo High schoolissa poikien kanssa. Tasoa siis riittää, joten Chicagolaisilla on kaikki mahdollisuudet päästä tavoitteeseen.

Tämä loma on ollut monella tapaa erilainen kuin tavallinen ulkomaanmatka. Nähtävyyksien kiertelystä ei ole tarvinnut ottaa stressiä, tuleehan meillä olemaan koko kesä aikaa. Samaa toteutimme myös viimeisenä Chicago-päivänä, kun rauhallisen puntin ja kotilounastelun jälkeen suuntasimme hetkeksi downtowniin. Pieni pakkanen ja järkyttävä tuuli ei suorastaan lisännyt intoa, joten Michigan Avenuesta käveltiin vain pieni pätkä, välillä pysähdellen kauppoihin lämmittelemään. Macy'siltä löytyi mukavat alennukset, joten viimeisiä ostoksia tehtiin sieltä ennen United Centeriin siirtymistä. 

Kylmä näkymä Michican Avenuelta

Bullsin korispeli oli mulle yksi matkan odotetuimpia juttuja, ja vaikka meininki olikin jenkkityyliin huikea, jäi pelistä vähän valju maku. Kertonee paljon, että suurin kannustus oli silloin, kun jumbotronilla Dunkin Donutin sarjakuvamaiset tuotteet kiersivät rataa, ja mikäli omassa lapussa oli kyseisen tuotteen kuva, sai sen ilmaiseksi. Juuust... Toki mieleen jäi myös aikalisä- ja puoliaikaohjelmat sekä muutama Bullsin entinen ja nykyinen superstara. T-paitoja ammuttiin ja heiteltiin katsomoon aika reippaasti, mutta katonrajaan niitä ei eksynyt...
 

Bulls vs Nuggets piippuhyllyltä

Kotiinlähtöpäivä alkoi pakkailulla ja suunnitelmien mukaan visiitillä Cheetahille. Suuntasin sisäpyöräilemään ihan mielenkiinnosta, tavoitteena saada vähän liikettä ennen pitkää lentoa. Tunti oli melko "iisi" jenkkien mittakaavassa. Pientä nostatusta ja huudatusta toki oli, mutta pahempaa oli "koreografiat" joissa otteita vaihdettiin parin sekunnin välein ja juuri koskaan ei pyöritetty musiikin tempoon... Melko kaameat pyörät ilman tsygäkenkiä ei suorastaan lisännyt mielekkyyttä... No mutta, kaiken kaikkiaan ihan ok fiilis jäi, musat oli  hyviä! :D


Pakkailut sujui molemmilta odotusten mukaan. Oman kassin paino taisi tuplaantua, ja Paulallakin oli ongelmia saada reppu kiinni. Vielä oli edessä pikavisiitti Outlet Mallille jossa kävin vaihtamassa kaksi vasemman jalan kenkää pariksi, sekä lounas ihan huikeassa dineryssä, josta tuli mieleen jenkkileffat. Dawn ja Jaime vei meidät lentokentälle, ja olikin aika sanoa moikat ennen kesää. Meillä oli kyllä ihan mielettömät hostaajat, kiittää ei voi tarpeeksi. Edessä oli paluumatka, joka ei varmasti ole yhtä helppo kuin tullessa. Onneksi kone oli puolityhjä, joten penkkejä pystyi valtaamaan useamman.

Tilaa on, thumbs up!

Tästä jatketaan treenaillen kohti kesää. Ehkäpä jokunen kirjoitus ilmestyy ennen lähtöä, mutta tiivis raportointi päättyy tähän. Kukapa sitä jaksais paikallisia kuulumisia lueskella... Joten palataan asiaan kun kerrottavaa on! Force, Family, Finish!

Girls in the Game

Torstai 20.2.2014

Tänään piti käydä pikaisesti nähtävyyksillä ennen illan Girls in the Game- juhlaillallista, mutta vettä tuli niin isolla syötöllä, että päätettiin tyytyä vain punttikseen ja palata märillä sukilla takas majapaikalle.

Mainio katti Gipsy (eli romani).

Onneksi meillä oli iltaa varten mekot, kengät, laukut ja takit valmiina, että saatiin rauhassa valmistautua. Käytin tän ajan leikkien Gipsyn kanssa ja piirtäen miehityspohjia paperille, jotta voin piirrellä Dawnin kanssa myöhemmin pelejä läpi. Hyökkäyksen valkun periaate on "learn by doing" eli varsinaisesti pelikirjaa ei ole, mutta hän lupasi kuitenkin lähettää sen, mitä on, ja tsempata vähän lisääkin. Puolustuksen coachilla onneksi on valmiina materiaalia, joiden avulla voi etänäkin opettaa.

Jep. Mekoissa.

Neljän aikaan istuuduin Hiussalonki Kellun tuoliin, jossa saisin hiukset pois naamalta, mutta edes vähän eri tavalla kuin normaalisti kypärän alle. Alle 10 minuuttia ja hiukset oli done. Kiitos loistavalle kampaajalle. Sit enää kaameet kiristävät sukkahousut jalkaan, mekko päälle ja menoks. Korkkarit on muuten hemmetin kivat kävellä :/ Ai niin, ripsivärikin oli ostettu Air Berlinin laskuun eli all set.

Jaime ja Kellu kuohuviinillä.

Illallinen oli paikallisessa Marriott- hotellissa Girls in the game- organisaation järjestämänä. Organisaatio on voittoa tuottamaton yhtiö, jonka tarkoitus on lisätä chicagolaisten tyttöjen liikuntamahollisuuksia ja vahvistaa heidän itsetuntoa urheilun avulla. Chicagossa on tuhansia tyttöjä, joilla ei ole mahdollisuutta urheilla, koska varallisuus ei anna myöden. Organisaatio järjestää tytöille urheilutapahtumia ympäri vuoden ja mm. Forcen pelaajat ovat olleet niissä mukana. Illallisen tarkoituksena oli kerätä varoja organisaatiolle. Forcen suuri tukija, Dave, oli ostanut kahdelle pöydälliselle illallisen ja meille oli suuri kunnia päästä mukaan. Lisäksi tilaisuudessa sai ostaa eri urheilijoiden henkilökohtaisia tervehdyksiä (esim. voice mail:eja), joista tuotot menivät luonnollisesti tyttöjen hyväksi.

Forcen joukkueväkeä.

Parkkihallissa oli helppo paikallistaa auton sijainti.

Tami ja Kellu alkusalaatilla.

Vieraita oli tuhat eli näissä on ollu näpertämistä.

Illalliselta suhattiin pikasesti kotiin vaihtaan farkut jalkaan ja suunnattiin Sami Grisafen keikalle. Sami on meidän tuleva pelinrakentaja ja oli mukava tutustua häneen paremmin. Puhuttiin siitä, että musiikissa ja urheilussa on paljon samaa. Ne yhdistää ihmisiä erilaisista taustoista ja ajatuksista huolimatta :)

 

Melkoiset äänet Samilla ja hänen parhaalla ystävällään.

Vihdoinkin: TREENIPÄIVÄ II

Torstai 19.2.2014

Päivä valkeni Chicagossa aurinkoisena. Suuntasimme jälleen junalla downtowniin tsekkaamaan muutamia nähtävyyksiä. Lunta on vielä aika paljon, mutta kevät on tännekin tulossa! Alla räpsyjä:

Junalta ulos ja The Chicago Theatren kuuluisa kyltti

  

Ihmeteltävää riittää Millenium Parkin reunalla

Cloud Gate, eli the Bean. Myöhemmin googlattiin mikä ja miksi.

Millenium Parkin luistinrata (ja Paula venyttelee)

Pulmusten suihkulähde, vähän surkeena näin talvella

Muutaman tunti riitti tällä kertaa, koska illan treeneihin piti päästä hyvin levänneenä. Kotona kokkailtiin makaronilaatikkoa esimerkkinä suomalaisesta ruuasta, ja se tuntuikin maistuvan kohtuullisen hyvin! Tunnelma oli odottava, molemmat viritteli omia kamppeitaan jotka vihdoin oli saatu takaisin Berliinistä. Ennen seiskaa suuntasimme Evanstoniin, samaan paikkaan, jossa treenit pidettiin edellisenä lauantaina. Olimme onneksi ajoissa paikalla, koska vanhat ja väsyneet suomalaiset kaipasivat lämpöä lihaksiin ennen varsinaisten treenien alkua.

Treenit starttasivat tutuilla alkulämmöillä. Jo viime kerrasta muistin, että käsiä taputeltiin yhteen lähes joka välissä. Niin ja tietysti laskettiin ääneen. Lämmittelyt piti sisällään polvennosto- ja kantapakaraanjuoksua, kevyitä ja napakampia vetoja, vartalonkiertoja ja niskalämppää. Hyyyvin erilaista kuin mihin itse on tottunut viimeisten vuosien aikana. Täytyy myöntää että oma mieli on aika kaavoihin kangistunut alkulämmittelyn suhteen, voisi olla hyvä opetella uusiakin tapoja...

Pallottelusession jälkeen oli vuorossa noin tunnin Team-osio. Tällä kertaa Paula veti Free safetyn paikkaa ja minä pääasiassa Outside LB:ta tai rushaavaa endiä. Ilmeisesti Linebackereista pulaa, koska alustavien kaavailujen mukaan molemmat varautuvat sitä pelaamaan (Paula myös FS:ää ja WR:ää). Sehän sopii! Täytyy myöntää, että pieniä haasteita tulee olemaan OLB-pelaamisen ja etenkin ulkopuolen kanssa - viimeiset vuodet on ollut mukava rynniä keskelle, vaihtelevalla menestyksellä toki... OLB:nä tulee mukaan myös heittopuolustus ihan eri tavalla, joten innolla odotan sitä täällä, koska palloa pistetään ilmaan enemmän kuin Suomessa. Myös Paula mainitsi haasteena FS:n paikalta lukea ensin rauhassa heittoa, joten ajatusmaailmaa täytyy muuttaa aikalailla!

Annoin puhelimen sivurajalle jotta saisimme kuvia tänne blogiin. Valittevasti iPhone ei ole mikään järkkärikamera, joten nämä räpsyt on aikamoisia suttuja...

Coach Lew ja treenien aloitus

Catch by Paula

Catch by Kellu

Paula.. Hmm...

Tiimiä

Bad ass linebacker taisi tyriä...

HC, DC, Finns ja taustoilla myös Sofie Norjasta!

Treenien jälkeen oli tosi hyvä, mutta haikea fiilis. Saimme paljon kehuja ja kiitoksia, että tulimme mukaan joukkueeseen, mutta just nyt muutaman kuukauden breikki tuntuu niin pitkältä ajalta. Tiedän, että Suomessa saadaan ihan loistavaa koutsausta GS:n treeneissä, henkilökohtaiset taidot kehittyy ihan varmasti. Kuitenkin olisi niin paljon helpompaa päästä sisään systeemiin kunnolla ennen kauden alkua. Molemmat koordinaattorit lupasivat pitää yhteyttä ja lähettää opiskeltavaa. Onneksi edessä on pitkä kesä, vaikka ihan ensimmäiset pelit huhtikuussa missataankin.

Treenien jälkeen suuntasimme läheiseen sporttibaariin wingseille. Paikalla oli jonkin verran läheisen Northwestern -yliopiston porukkaa, ja ravintola on myös Forcen pelaajien kantapaikkoja kauden aikana. Vaikkei Chicagosta kuulemma löydy jenkkien mittakaavalla tarpeeksi hyviä siipiä, oli n. 15 kastikkeen valikoima enemmän kuin riittävä suomalaisille. Kaikki on täällä isompaa, myös siivet (ja osa luuttomia, wohoo!), jäi osa allekirjoittaneelta syömättä. Erikoismaininta friteeratuille suolakurkuille, jotka pääsi molempien suosikkilistalle. Ruokailun jälkeen jäähyväiset muutamille pelaajille, ja väsyneenä kotia kohti.

Lisää elämyksiä luvassa huomenna, kun saamme kunnian edustaa Forcea yhdessä muutaman muun pelaajan kanssa Girls in the Game -gaalassa. Tapahtuma tullaan järjestämään ilmeisen hienossa hotellissa, ja eräs iso tukija hankki joukkueelle oman pöydän. Mekot saatiin lainaan, joten huomenna onkin luvassa hieman erilaista valmistautumista... Wow!

The Windy City

Tiistai 18.2.2014

Lucky day! Matkatavarat odotti olohuoneessa aamulla. Tavallaan kivaa, mutta toisaalta se myös tarkoitti sitä, että enää ei ole asiaa outletteihin. Pitkän aamupalan jälkeen oli aika suunnata läheiselle Cheetah gymille. Pieni yllätys kuitenkin paljastui treenikenkiä pakatessa. Uudet Nike Freet oli lähdössä kokeiluun, mutta jostain syystä laatikosta löytyi kaksi vasemman jalan kenkää. Joo-o, se on mun parempi jalka, mutta kuitenkin... Mitä me tästä opimme: sovita aina molemmat kengät. Joten one more time Outlet Mall!

Cheetah gym osottautui hyväksi saliksi, meidän tarpeille jopa vähän liiankin. Paula luonnehti paikkaa paikalliseksi Elixiaksi. Fasiliteetit löytyi kolmesta kerroksesta ja CrossFit -buumi näkyi jollain tavalla salin varustelussa, vaikkakin esim. painonnostopaikkoja oli tarjolla nihkeästi. Ne ilmaislipukkeet unohtui, joten diilinä 49$:n viikkopassi oli ihan ok.

First time ever: salikuvia. Ja juu, Kellu nostaa kyynärpäitä ens kerralla ylös niin ei kolahda naamalleen...

Itse treenin tavoitteena oli vähän herätellä treenitauon jälkeen, vältellen lihaskipuja ja övereitä. Kun huono happi saatiin selätettyä, tuli rinnalleveto (+työntö) -treenistä ihan kohtuullinen. 15kg:n tanko oli aika jees, ja täällä rapakon takana sai niitä kymppejä latoa tankoon ihan urakalla... Vaffa olo! Steam room ei suomalaisia saunan ystäviä miellyttänyt, mutta tuoreista mansikoista tehty proteiinismoothie sen sijaan sai täydet pisteet.

Lunta riittää vielä eilisen myrksyn jäljiltä, mutta teiden suolaus ja aurinko on sulattanut kävelyteitä lähihoodeilla.

Aurinkoisen kelin kunniaksi oli aika suunnata downtowniin. Chicagon raiteet kuljettaa mukavasti, ja n. 20min kuluttua löysimme itsemme ytimestä. Starbucksin kahvin ja ilmaisen wifin (eli google mapsin) jälkeen ihmettelemään Willis Toweria katutasosta. Paulan kommentti pilvenpirtäjien keskellä: "Toihan on samankorkunen kuin Näsinneula!" Myöhemmin googletettiin että metrejä on 442, eli n. 300 enemmän kuin Tampereella, ja kesän suunnittelmiin kuuluukin ehdottomasti vierailu USA:n korkeimmalla näköalatasanteella.

Willis-tower siellä takana, turistien oli pakko saada jonkinmoinen räpsy albumiin!

Muutaman tunnin kiertelyn aikana ymmärsimme Chicagon lempinimen "The Windy City". Korkeiden talojen välissä puhalsi järveltä aika kipakka tuuli, joten silloin tällöin poikkesimme lämmittelemään mm. Macy'sille. Isoimman "wow":n aiheutti suurehko Footlocker, josta oli vaikeuksia selviytyä ilman ostoksia. Näyttäisi siltä että neonvärit ja yleensäkin värikkyys on in, ja sehän lämmittää mieltä. En malta odottaa kesää... Paulalle taisi jäädä mieleen sekatavarakauppa, jonka valikoimiin kuului sipsien, limujen ja kosmetiikan lisäksi mm. kyynärsauvat ja wc-pöntön kannet. Klo 19 jatkoimme jo vähän väsyneenä pizzalle sporttipubiin Dawnin ja Jaimen kavereiden kanssa ja sieltä ajoissa nukkumaan. Kotikadulla pääsimme todistamaan taskuparkkeerauksen vaikeuden lumeen tottumattomille Chicagolaisille... Lumivallit pakottivat painamaan kaasua niin raskaalla jalalla, että takana olevan auton sijainti muuttui noin metrin. Mutta ei hätää, vain kahden auton rekisterikilvet vääntyivät. 

Huomiselle toivon jotain muuta kuin lumimyrskyä, sillä luvassa olisi treenit, joissa pitäisi päästä näyttämään omaa osaamista. Onneksi suurin jännitys on jo ohi, ja nyt odotuksena onkin päästä tutustumaan tarkemmin systeemiin. Puolustuksen koordinaattori vaikuttaa järjestelmälliseltä kaverilta, jolta saa varmasti paljon eväitä pelaamiseen. Coach Lew oli Forcen päävalmentajan ohella mukana johdattamassa Team USA:n ylivoimaiseen maailmanmestaruuteen, joten valmennuksen pitäisi olla ihan naisjefun huipulta! 

The next best thing

Maanantai 17.2.2014

Laukut pitäis tulla tänään, hienoa. Omat harttarit treeneissä on aika arvokkaat. Lainaharttarit on vähä sama ku vetäisit puolimaratonin kaverin liian isoilla tai pienillä kengillä.

Aamu alkoi kuitenkin catwalkilla. Meidät on kutsuttu hyväntekeväisyysillalliselle Forcen muutaman pelaajan kanssa. Joukkueenjohtaja kysyi, onko meillä farkut mukana. Ilokseni vastasin myöntävästi, kunnes illalla selvisi, että hän oli kysynyt, onko meillä mukana "anything else than jeans". Onneksi meidän majoittajilla oli pieneksi jääneitä mekkoja, joita me sit soviteltiin aamulla. Mekot istu ekalla yrittämällä, tänk kaad. Korkkarit löyty myös vaatekaapista. Elinan on ehkä PAKKO ostaa uudet..

Kello alko käymään 11, eikä laukkuja kuulu. Me siis ollaan jumissa kotona, että kuski saa ne tuotua. Soitettiin 13 aikaan yhtiöön ja paikallinen Sui Hing ilmoitti, että laukut on tullissa ja anto toisen nron, josta voisi asiaa tiedustella. Sieltä toisesta ei vastattu ja soitin Sui Hingille takas viiden yrityksen jälkeen. Neiti puhu niin voimakkaalla kiina-aksentilla, että vaikka kuinka tsemppasin, en päässyt puusta pitkälle. Kyselin kovasti siitä tullista, sillä laukussanihan oli noin 0,5l valkosta jauhoo tupperware-purkissa ja biojätepussissa. Snadisti alko epäilyttään, että mun protskujauheet oli aiheuttanu huumekoiran pillastumisen kentällä. Kamat ei kuiteskaa ollu ilmeisesti tullissa, vaan terminaalissa ja työntekijä siellä ei Sui Hingin mukaan varmasti kuule soittojani melun takia.

Näin sohvaa pidetään paikallaan Chicagossa.

Kello alkoi käymään 15 ja edelleen pidettiin sohvaa pystyssä. Jaime onneks sai terminaalityöntekijän kiinni ja laukut tulisivat huomenna. Jaha!! Ja samaan aikaan viesti Dawnilta, että treenit peruttu sään takia. Ihan meidän päivä tää maanantai!! Treenit olis ollu SISÄLLÄ, mut jengi ei täällä pysty kesärenkaillaan liikkuun. Suositus on, ettei lähe liikkeelle, jos ei ole jo tien päällä.

Suomi-tyttöjä ei kyllä yks lumisade haittaa, ei muuta kuin liikkeelle.

The next best thing, mitä voi Chicagossa tehdä urheilun lisäks, on shopata urkkakamoja edelleen Air Berlinin piikkiin. Lähettiin siis outlet mallille, kun tämä meille suotiin. Rämmittiin lumessa noin 2km juna-asemalle. Vaihdon kanssa matka kesti reilun tunnin. Loppupäässä vielä shuttle-bussiin ja edessä avautu tyhjä ostari. Ihmiset istu ruuhkissa, koska tiet oli täynnä lunta, kun yhtäkään aura-autoa ei ole helpottamassa.

Meitä hymyilytti, muita ei..

Heaven! Ei ryysistä, ei jonoja.

Ostarilta hankittiin kolmannen laukuttoman päivän "vain tarpeelliset" kamat. Oltiin ihan väsyneitä, ku matkattiin takas se reilu tunti. Illalla googlasin vielä salivaihtoehdot kodin läheltä, koska oheistreenistä ei ole hyvä laistaa. Vaihtoehtoja oli kolme, mut Free trial pass voitti ja aamulla matka suuntautuu kohti lähikaupan vieressä olevaa Cheetah gym:iä.

Ensimmäinen päivä - syömistä ja shoppailua

Sunnuntai 16.2.2014

Jetlagista toipuminen sujui allekirjoittaneelta ihan käsikirjoituksen mukaan. Valvominen n. kymmeneen ja melko laadukkaat yöunet aamu-yhdeksään. Paulan sisäinen kello sen sijaan ei kääntynyt yhtä helposti - reppana oli ollut hereillä kahdesta saakka, Gipsy-kissan kanssa leikkien ja lopulta aamukahvia keitellen.

Vaikka kyseessä onkin ihka ensimmäinen matkani Atlantin tällepuolen, osasin etukäteen odottaa että ruokaympyrä tulee koostumaan pääosin ravintolaruuasta. Jo saapumispäivänä päästiin vauhtiin, ja treenien jälkeisestä mexicolaisesta jäi mieleen rento suhtautuminen hikisiin jenkkifutareihin ja omiin Bud Lighteihin. Aamu aloitettiin brunssilla ihan Chicagon ytimessä. Meidän yhteistilaus piti sisällään salaatin, munakkaan ja vohvelin, tästä saimme tarjoilijan kehut, eli ilmeisesti nämä jenkit syö kuitenkin aika vähän...

Jenkeissä kaikki on suurempaa

Brunssin jälkeen meille näytettiin Chicagon kuuluisimmat rakennukset ja Michigan-järven rantaa, kuitenkin vain auton ikkunasta, koska jopa meille suomalasille täällä on aivan liian kylmä! Seuraava elämys odotti luomu-supermarketin (Whole foods) aulassa, jossa nautiskeltiin oluset samalla kun seurattiin olympialätkää. Pakkohan se on mainita että juoman kanssa oli ihan ok tehdä ostoksia... Paulalle isompi elämys taisi olla ostoskärryjen kuljetin.

Elämyksensä kullakin...

Pysäytetään muu liikenne portaissa, näin ne kärryt kulkee!

Koska matkatavarat ovat edelleen jossain muualla kuin hallussa, oli ihan PAKKO lähteä ostoksille, kohteena Outlet mall. Noin puolentunnin ajomatkan päässä odotti elokuussa avattu paratiisi. Kohde 1: UA-outlet. Mukaan saattoi tarttua muutakin kuin ihan välttämätöntä. Kohde 2: Nike-outlet. Täytyy kyllä ostaa uudet tennarit kun on niiiin halpaa. Tässä vaiheessa aikaa oli vierähtänyt jo sen verran että palasimme kämpille suunnitelmissa viettää seuraava päivä kokonaan kyseisessä paikassa. Saatan tulla hulluksi. Saatoin tämän kuitenkin ennakoida, sillä matkatavaroita pakkasin mukaan vain puolikkaan kassin, eli n. 10kg vähemmän kuin yleensä tämän pituisilla retkillä.

Minkäs teet - pakko oli...Myös Gipsy ihmettelee.

Tukikohdassa odotti dinner, jonka jälkeen Paulan kanssa kaipasimme raitista ilmaa. Pieni kävely kaupunginosan ostoskadulla ihan siksi, että edellisen yön valvonut zombie pysyisi hereillä edes yhdeksään saakka. Näyttäisi siltä että nyt myös Paulan kello alkaa kääntyä ameriikan aikaan, vieno kuorsaus kuuluu klo 22.

Huomenna taas treenataan! Toivottavasti omissa kamoissa... Itselle toki tilattu uudet harttarit, toivotaan, että luvattu toimitus pitää ja huomenna kolistellaan jenkkisiskoja niissä.

Lähtö

Lauantai 15.2.2014

Aamulla heräsin puhelimeen. Parempi puolisko soitti yövuorosta klo 5.50 huolissaan, ku ei ollu nähny mun käyvän whatsappissa. Jep, herätys oli laitettu arkipäivälle. 15 minuutissa aamupala nassuun ja treenikassi autoon ja hakeen Kellu lentokoneeseen. Ehittiin hyvin, myöhästyin hausta 5 min. Jasselle vielä kiitos kuljetuksesta ja Jennille auton lainasta.

Lennettiin Berliiniin ja tunnin vaihdolla jatkettiin Atlantin yli. Tässä vaiheessa jo aavisteltiin, mahtaako laukut ehtiä. Turvatarkastuksessa Kellu hävitti passin hetkellisesti ja mun reppuun vuosi 0,5 litraa vettä. No hätä, koneeseen sujuvasti, eikä ees vikoina. Pitkä lento oli yllättävän kevyt, ei ärsyttäny kertaakaan. Onneks oli "peanut" kassissa, jolla hierottiin niskoja auki. Perillä sit laukut ei päätyny hihnalle. Tunnin lappujen täyttö ja säätäminen, ku hakijoihin ei saatu verkottomassa tilassa yhteyttä. Kiitos taas Jasselle ja Jennille, jotka auttoi meitä tekstiviestien kautta.

Luminen Chicago ja pilvenpiirtäjät.

Onneks hakijat jaksoivat odottaa. Forcen pelaaja Dawn ja hänen vaimo Jaime oli vastassa (Dawnilla oli Suomi-lippis päässä). Rouvat vei meidät ystävällisesti suoraan syömään. Vihdoin jotain raikasta; kanasalaattia ja keittoa. Sit pikasesti ostaan treenivaatteet lentoyhtiön piikkiin ja majapaikalle. Siellä meitä odotti pedattu peti, pyyhkeet, välipalat, pyykkikoneet ja mikä parasta, vesi laitettiin kiehumaan, et me saadaan hammasshuojat, jotka nekin löyty kaapista. Aivan käsittämätöntä. Sit pikasesti autoon ja treenipaikalle. Kypärät oli majapaikalla myös, koska tilattiin ne sinne postimaksujen säästämiseks. 

Kypärät oli tilattu valmiiksi Dawnille

Treenit oli isossa hallissa, jossa pohja oli lähinnä tenniskentän pintaa. Siellä meitä odotti joukkueenjohtaja (Linda) lainakamoineen ja koko Forcen joukkue toivotti meidät tervetulleeks. Varsinaiset treenit oli huikeen kivat. Kovalla vauhdilla ja heti 10 min jälkeen puolustaja vs. hyökkääjä. Meidät laitettiin eka WR-ryhmään ottaan palloja kii. Sit tunnin jälkeen alettiin pelaan O vs D. Treeneissä oli noin 30 tyyppiä eli riitti väkeä molemmin puolin palloa. Meidät laitettiin puolustukseen! Mut heitettiin ekana endiks. D coach anto ohjeeks vaan rushata. Mietin hetken, että ei se niin helpolla mua päästä. Kysyin, tiivistänkö linjan pään, jos nään pullin tulevan. Valkku tuijotti mua isoilla silmillä ja kysy, miten ihmeessä voin sen tietää. No, muutaman vuoden kokemuksella peruasiat pitää olla hallussa. Tässä vaiheessa piti kurkata, kuka sieltä mahollisesti pullaa. No, sepä oli 150kg Tami. Voi hanuri! Ei auta muu, kun spillaus sen lonkankoukistajaan, että sen jalka edes lamaantuu ennen ku talloo mut kun muurahaisen. No, down lähti ja sieltä se pulli tulee, mut onneks se oli slottirissu, not bad. Sit saatiin Kellun kaa pelaa molempia, rushaavaa end:iä ja will-backeria koko peliosuus. Superhyvin meni, vaikka klo oli meidän aikaa 1-3 yöllä

Huomenna onneks saa nukkua ja levätä ja maanantaina jatketaan!