Kesää odotellen

Viikko Chicagossa kului nopeasti, ja nyt alkaakin kesän ja kauden odottelu. WFA:ssa pelaa yhteensä 42 joukkuetta, jotka on jaettu kahteen konferenssiin. Force pelaa kahdeksan ottelun runkosarjan pääasiassa oman divisioonan joukkueita vastaan, joten matkustamista ei tule ihan mahdottomasti. Kausi käynnistyy jo huhtikuu alussa ja päättyy vasta elokuun alussa, joten me tullaan missaamaan muutama ensimmäisistä peleistä. Vierailu nimittäin tullaan ajoittamaan niin, että kotimatka alkaa vasta finaalin jälkeen, joka on Forcen ehdoton tavoite. Mestaruussormuksen tavoittelusta tekee entistä mielenkiintoisemman se, että finaaliviikonloppu järjestetään Chicagossa. Noin 4000 hengen stadionilla odotetaan olevan reilusti porukkaa, mikäli Force sinne tiensä raivaa. Joukkueessa on jonkin verran uusia pelaajia, mutta myös konkareita, joista osa on harrastanut lajia jo High schoolissa poikien kanssa. Tasoa siis riittää, joten Chicagolaisilla on kaikki mahdollisuudet päästä tavoitteeseen.

Tämä loma on ollut monella tapaa erilainen kuin tavallinen ulkomaanmatka. Nähtävyyksien kiertelystä ei ole tarvinnut ottaa stressiä, tuleehan meillä olemaan koko kesä aikaa. Samaa toteutimme myös viimeisenä Chicago-päivänä, kun rauhallisen puntin ja kotilounastelun jälkeen suuntasimme hetkeksi downtowniin. Pieni pakkanen ja järkyttävä tuuli ei suorastaan lisännyt intoa, joten Michigan Avenuesta käveltiin vain pieni pätkä, välillä pysähdellen kauppoihin lämmittelemään. Macy'siltä löytyi mukavat alennukset, joten viimeisiä ostoksia tehtiin sieltä ennen United Centeriin siirtymistä. 

Kylmä näkymä Michican Avenuelta

Bullsin korispeli oli mulle yksi matkan odotetuimpia juttuja, ja vaikka meininki olikin jenkkityyliin huikea, jäi pelistä vähän valju maku. Kertonee paljon, että suurin kannustus oli silloin, kun jumbotronilla Dunkin Donutin sarjakuvamaiset tuotteet kiersivät rataa, ja mikäli omassa lapussa oli kyseisen tuotteen kuva, sai sen ilmaiseksi. Juuust... Toki mieleen jäi myös aikalisä- ja puoliaikaohjelmat sekä muutama Bullsin entinen ja nykyinen superstara. T-paitoja ammuttiin ja heiteltiin katsomoon aika reippaasti, mutta katonrajaan niitä ei eksynyt...
 

Bulls vs Nuggets piippuhyllyltä

Kotiinlähtöpäivä alkoi pakkailulla ja suunnitelmien mukaan visiitillä Cheetahille. Suuntasin sisäpyöräilemään ihan mielenkiinnosta, tavoitteena saada vähän liikettä ennen pitkää lentoa. Tunti oli melko "iisi" jenkkien mittakaavassa. Pientä nostatusta ja huudatusta toki oli, mutta pahempaa oli "koreografiat" joissa otteita vaihdettiin parin sekunnin välein ja juuri koskaan ei pyöritetty musiikin tempoon... Melko kaameat pyörät ilman tsygäkenkiä ei suorastaan lisännyt mielekkyyttä... No mutta, kaiken kaikkiaan ihan ok fiilis jäi, musat oli  hyviä! :D


Pakkailut sujui molemmilta odotusten mukaan. Oman kassin paino taisi tuplaantua, ja Paulallakin oli ongelmia saada reppu kiinni. Vielä oli edessä pikavisiitti Outlet Mallille jossa kävin vaihtamassa kaksi vasemman jalan kenkää pariksi, sekä lounas ihan huikeassa dineryssä, josta tuli mieleen jenkkileffat. Dawn ja Jaime vei meidät lentokentälle, ja olikin aika sanoa moikat ennen kesää. Meillä oli kyllä ihan mielettömät hostaajat, kiittää ei voi tarpeeksi. Edessä oli paluumatka, joka ei varmasti ole yhtä helppo kuin tullessa. Onneksi kone oli puolityhjä, joten penkkejä pystyi valtaamaan useamman.

Tilaa on, thumbs up!

Tästä jatketaan treenaillen kohti kesää. Ehkäpä jokunen kirjoitus ilmestyy ennen lähtöä, mutta tiivis raportointi päättyy tähän. Kukapa sitä jaksais paikallisia kuulumisia lueskella... Joten palataan asiaan kun kerrottavaa on! Force, Family, Finish!