Jetlagista toipuminen sujui allekirjoittaneelta ihan käsikirjoituksen mukaan. Valvominen n. kymmeneen ja melko laadukkaat yöunet aamu-yhdeksään. Paulan sisäinen kello sen sijaan ei kääntynyt yhtä helposti - reppana oli ollut hereillä kahdesta saakka, Gipsy-kissan kanssa leikkien ja lopulta aamukahvia keitellen.
Vaikka kyseessä onkin ihka ensimmäinen matkani Atlantin tällepuolen, osasin etukäteen odottaa että ruokaympyrä tulee koostumaan pääosin ravintolaruuasta. Jo saapumispäivänä päästiin vauhtiin, ja treenien jälkeisestä mexicolaisesta jäi mieleen rento suhtautuminen hikisiin jenkkifutareihin ja omiin Bud Lighteihin. Aamu aloitettiin brunssilla ihan Chicagon ytimessä. Meidän yhteistilaus piti sisällään salaatin, munakkaan ja vohvelin, tästä saimme tarjoilijan kehut, eli ilmeisesti nämä jenkit syö kuitenkin aika vähän...
 |
| Jenkeissä kaikki on suurempaa |
Brunssin jälkeen meille näytettiin Chicagon kuuluisimmat rakennukset ja Michigan-järven rantaa, kuitenkin vain auton ikkunasta, koska jopa meille suomalasille täällä on aivan liian kylmä! Seuraava elämys odotti luomu-supermarketin (Whole foods) aulassa, jossa nautiskeltiin oluset samalla kun seurattiin olympialätkää. Pakkohan se on mainita että juoman kanssa oli ihan ok tehdä ostoksia... Paulalle isompi elämys taisi olla ostoskärryjen kuljetin.
 |
| Elämyksensä kullakin... |
 |
| Pysäytetään muu liikenne portaissa, näin ne kärryt kulkee! |
Koska matkatavarat ovat edelleen jossain muualla kuin hallussa, oli ihan PAKKO lähteä ostoksille, kohteena Outlet mall. Noin puolentunnin ajomatkan päässä odotti elokuussa avattu paratiisi. Kohde 1: UA-outlet. Mukaan saattoi tarttua muutakin kuin ihan välttämätöntä. Kohde 2: Nike-outlet. Täytyy kyllä ostaa uudet tennarit kun on niiiin halpaa. Tässä vaiheessa aikaa oli vierähtänyt jo sen verran että palasimme kämpille suunnitelmissa viettää seuraava päivä kokonaan kyseisessä paikassa. Saatan tulla hulluksi. Saatoin tämän kuitenkin ennakoida, sillä matkatavaroita pakkasin mukaan vain puolikkaan kassin, eli n. 10kg vähemmän kuin yleensä tämän pituisilla retkillä.
 |
| Minkäs teet - pakko oli...Myös Gipsy ihmettelee. |
Tukikohdassa odotti dinner, jonka jälkeen Paulan kanssa kaipasimme raitista ilmaa. Pieni kävely kaupunginosan ostoskadulla ihan siksi, että edellisen yön valvonut zombie pysyisi hereillä edes yhdeksään saakka. Näyttäisi siltä että nyt myös Paulan kello alkaa kääntyä ameriikan aikaan, vieno kuorsaus kuuluu klo 22.
Huomenna taas treenataan! Toivottavasti omissa kamoissa... Itselle toki tilattu uudet harttarit, toivotaan, että luvattu toimitus pitää ja huomenna kolistellaan jenkkisiskoja niissä.
Kuulostaa hienolta reissulta!
VastaaPoista