The Windy City

Tiistai 18.2.2014

Lucky day! Matkatavarat odotti olohuoneessa aamulla. Tavallaan kivaa, mutta toisaalta se myös tarkoitti sitä, että enää ei ole asiaa outletteihin. Pitkän aamupalan jälkeen oli aika suunnata läheiselle Cheetah gymille. Pieni yllätys kuitenkin paljastui treenikenkiä pakatessa. Uudet Nike Freet oli lähdössä kokeiluun, mutta jostain syystä laatikosta löytyi kaksi vasemman jalan kenkää. Joo-o, se on mun parempi jalka, mutta kuitenkin... Mitä me tästä opimme: sovita aina molemmat kengät. Joten one more time Outlet Mall!

Cheetah gym osottautui hyväksi saliksi, meidän tarpeille jopa vähän liiankin. Paula luonnehti paikkaa paikalliseksi Elixiaksi. Fasiliteetit löytyi kolmesta kerroksesta ja CrossFit -buumi näkyi jollain tavalla salin varustelussa, vaikkakin esim. painonnostopaikkoja oli tarjolla nihkeästi. Ne ilmaislipukkeet unohtui, joten diilinä 49$:n viikkopassi oli ihan ok.

First time ever: salikuvia. Ja juu, Kellu nostaa kyynärpäitä ens kerralla ylös niin ei kolahda naamalleen...

Itse treenin tavoitteena oli vähän herätellä treenitauon jälkeen, vältellen lihaskipuja ja övereitä. Kun huono happi saatiin selätettyä, tuli rinnalleveto (+työntö) -treenistä ihan kohtuullinen. 15kg:n tanko oli aika jees, ja täällä rapakon takana sai niitä kymppejä latoa tankoon ihan urakalla... Vaffa olo! Steam room ei suomalaisia saunan ystäviä miellyttänyt, mutta tuoreista mansikoista tehty proteiinismoothie sen sijaan sai täydet pisteet.

Lunta riittää vielä eilisen myrksyn jäljiltä, mutta teiden suolaus ja aurinko on sulattanut kävelyteitä lähihoodeilla.

Aurinkoisen kelin kunniaksi oli aika suunnata downtowniin. Chicagon raiteet kuljettaa mukavasti, ja n. 20min kuluttua löysimme itsemme ytimestä. Starbucksin kahvin ja ilmaisen wifin (eli google mapsin) jälkeen ihmettelemään Willis Toweria katutasosta. Paulan kommentti pilvenpirtäjien keskellä: "Toihan on samankorkunen kuin Näsinneula!" Myöhemmin googletettiin että metrejä on 442, eli n. 300 enemmän kuin Tampereella, ja kesän suunnittelmiin kuuluukin ehdottomasti vierailu USA:n korkeimmalla näköalatasanteella.

Willis-tower siellä takana, turistien oli pakko saada jonkinmoinen räpsy albumiin!

Muutaman tunnin kiertelyn aikana ymmärsimme Chicagon lempinimen "The Windy City". Korkeiden talojen välissä puhalsi järveltä aika kipakka tuuli, joten silloin tällöin poikkesimme lämmittelemään mm. Macy'sille. Isoimman "wow":n aiheutti suurehko Footlocker, josta oli vaikeuksia selviytyä ilman ostoksia. Näyttäisi siltä että neonvärit ja yleensäkin värikkyys on in, ja sehän lämmittää mieltä. En malta odottaa kesää... Paulalle taisi jäädä mieleen sekatavarakauppa, jonka valikoimiin kuului sipsien, limujen ja kosmetiikan lisäksi mm. kyynärsauvat ja wc-pöntön kannet. Klo 19 jatkoimme jo vähän väsyneenä pizzalle sporttipubiin Dawnin ja Jaimen kavereiden kanssa ja sieltä ajoissa nukkumaan. Kotikadulla pääsimme todistamaan taskuparkkeerauksen vaikeuden lumeen tottumattomille Chicagolaisille... Lumivallit pakottivat painamaan kaasua niin raskaalla jalalla, että takana olevan auton sijainti muuttui noin metrin. Mutta ei hätää, vain kahden auton rekisterikilvet vääntyivät. 

Huomiselle toivon jotain muuta kuin lumimyrskyä, sillä luvassa olisi treenit, joissa pitäisi päästä näyttämään omaa osaamista. Onneksi suurin jännitys on jo ohi, ja nyt odotuksena onkin päästä tutustumaan tarkemmin systeemiin. Puolustuksen koordinaattori vaikuttaa järjestelmälliseltä kaverilta, jolta saa varmasti paljon eväitä pelaamiseen. Coach Lew oli Forcen päävalmentajan ohella mukana johdattamassa Team USA:n ylivoimaiseen maailmanmestaruuteen, joten valmennuksen pitäisi olla ihan naisjefun huipulta!