Ekassa matsissa Washingtonissa

Lähdettiin pääsiäisperjantaina kohti Washingtonia, jossa kohdattais seuravana päivänä yks sarjan kolmesta kovimmasta joukkueesta (puheiden mukaan). Washington Divas, Boston Militia ja Chicago Force tulevat päävalmentajan mukaan olemaan ne tasaisimmat kamppailijat. Ikävä kyllä, kaikki me ollaan täällä itärannikolla samassa konferenssissa eli joku kovista tulee tippumaan mitalipeleistä.

Saavuttiin Wasingtoniin Köpiksen kautta. Yllätys, matkatavarat jäi Köpikseen. No, onneks oli pääosin kaikki kamat käsimatkatavaroissa. Mä jouduin ostaan pelikengät, hammassuojat ja hanskat hotellin viereisestä urheiluliikkeestä.

Pelibussi oli huikein ikinä; keltanen koulubussi.

Itse peli olikin mielenkiintoinen. Vastustajat oli isoja ja vahvoja ja pelitempo oli melko nopea. Mun eka kontakti peliin oli suht nopeasti pelin ekan maalin jälkeen potkaistu kick off. Se meni yli kentästä, joten varsinaisesti ei suurempaa actionia ollut. Peliä ehti kulua noin kaksi draivia kun päästiin kentälle. Kellu pelas LB ja mä safetya. Kentän takimmaisena pelaajana näki hyvin pelinopeuden ja se oli melko uutta. Yksilöiden juoksuvauhti oli kova ja leikkaukset melko teräviä. Kontaktikin oli melkoista, ehkä johtuen pelaajien suuremmasta koosta.

Vastustaja hyökkäs pitkälti samoilla peleillä, mitä oli nähty aiemminkin; option, dive (option feikillä), toss, boot, QB keep ja perusheittoa boxista ja rollista. Heittoja tuli todella vähän, enkä muista, että yksikään niistä olis onnistunut.

Sain pelata loput pelistä (kahta downia lukuunottamatta) ja melko kotosalta se alko tuntua, kun suuremmat jännitykset ym. ihmetykset hälveni. Safetyn paikalla olin noin 90 % ajasta, mutta kävin myös pari downia endina ja yhden samina. DC Divas pelas juoksupainotteisesti, joten pääosin roikuin rissun mukana syvemmällä, kun missä kovimmat kolhut tapahtu. Muutama taklaus onneks tuli koettua, jotta seuraavaks ei tarvitse enää miettiä, miltä se täällä mahtaa tuntua. Peli voitettiin 27-41 ja koostetta voi katsoa tästä https://www.youtube.com/watch?v=W-yVu5cnJZk.

Melkoisen kaunis pelikeli.

Peli tapahtumana vastas lähinnä meidän maaottelua. Pelin alussa esitettiin maammelaulu, jonka tulkinta oli muuten himppasen erikoinen (jopa paikallisten ilmeistä ja hihityksestä päätellen). Solisti venytti nuottia lähes yhtä paljon ku Saarijärven Paavo venytti penniä. Aloin jo pelkään rouvan hengityskapasiteetin puolesta. Yleisöä oli enemmän kun meidän sarjapeleissä ja jonkinlainen marching band rummutti koko pelin ajan. Väliajalla jonkin näkönen tanssiryhmäkin taisi esitellä taitojaan.

Pelin jälkeen koppiin kanettiin safkaa. Ilmeisesti joukkueen sponsoroimana tarjolla oli chicken wingsejä ja vastustajan tarjoamia bissejä.

http://chicagoforcefootball.com/gamedayrecap.asp?ID=126